Raskas 

Raskas päivä.

Eilinen keikkamme Naantalin kirkossa meni hienosti. Jatkot Alvarissa venyivät odotettua pidempään – paljon pidempään –, mutta hyvässä seurassa on mukava jatkoilla. Aamu tuli odotetusti liian äkkiä, lievän hämmenyksen kera.

Tekstiviesti Harjavallasta jäädytti ajatukset aika totaalisti melkein samalla sekunnilla kun pääsin työpöydän ääreen. Uutinen ei sinänsä kolahtanut kuin vasta alkuillasta kun ehdin takaisin kotiin. Edellisyön nukkumattomat tunnit painoivat niin raskaasti, että menin suosiolla nukkumaan herätäkseni taas keskellä yötä.

Kaipaan kissoja. Tiinaa. Hetkiä, jolloin elämä oli helpompaa.

Mitä merkityksellisempi asia, sitä tärkeämpää on sen jakaminen tärkeän ihmisen kanssa. On hyvin köyhä olo ilman tuota tiettyä ihmistä. Se, että hyvin rakkaita, ihania ja läheisiä ihmisiä on paljon, ei lohduta yhtään.

No, ehkä vähän.

Poitti lienee se, että kotona sitä on kuitenkin yksin. Ja yksin oleminen on tylsää.