Demoneita

Näin Sepon pitkästä, pitkästä aikaa. Jotkut asiat olivat täsmälleen kuten ennenkin, toiset puolestaan muuttuneet totaalisesti. Kai olen itsekin tänä aikana muuttunut melkoisesti.

Puhuimme siitä miten vaikeaa, tai paremminkin mahdotonta, on elää ”tavallisen ihmisen” elämää. Itse yritän pitää jonkinlaista kulissia yllä vieläkin, Seppo on sentään jo avoimesti hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on. Tai no. En koe elämääni kulissiksi, näen vaan tavallisuuden hieman Seppoa laveammin. On tavallista olla epätavallinen.

Meitä yhdistää monen muun seikan ohella se, että kyllästymme melko nopeasti jonkin tietyn asian tekemiseen, mikäli samaan aikaan ei voi tehdä jotain muuta. Tuskin jaksaisin montaa viikkoa töissä jos pitäisi tehdä vain yhtä projektia kerrallaan. Tarvitsen riittävästi erilaista tekemistä, jotten tylsisty niin pahasti, että lopulta en pysty tekemään yhtään mitään.

No, tänään onneksi tuli taas tehtyä sentään jotain.