Housut kintuissa

Torstai 8.6.2006 jää Unessa.netin historiaan yhtenä sivuston tähän mennessä merkittävimpänä tapahtumana. Tästä päivästä lähtien sivusto toimii nyt Nebulan toimittamalla omalla palvelimella. En ole oikeassa eLamassa vielä ehtinyt hankkimaan taloa tai asuntolainaa, mutta on mukavaa, että edes virtuaalielämässä edetään vihdoin vuokrakämpästä omaan lukaaliin :) Tuparit järjestetään joskus kesämmällä ja vieraiksi toivotaan mahdollisimman monia sivuston lukijoita. Kiitos kun teitte tämän mahdolliseksi!

Kun ensimmäisen kerran sain modeemin kotiin, se oli menoa.

Koska rakastan nostalgiaa, nyt hetki wanhojen muistelua. Kun joskus syksyllä -99 mietin oman verkkotunnuksen hankkimista, web oli hyvin erilainen ympäristö. Useimmat tietokoneen käyttäjät eivät edes tienneet mikä www-on, saatika surffailleet siellä päivittäin. Elettiin ensimmäisen it-buumin nousukautta, jolloin oli äärettömän mediaseksikästä olla näkyä webissä ja puhua siitä. Läheinen kaverini hankki itselleen pääomasijoittajilta viisi miljoonaa Suomen markkaa viidentoista sivun liiketoimintasuunnitelmalla, jonka sisältö oli luokkaa ”perustetaan web-saitti”. (Surullinen tositarina, usko tai älä.) Oma innostukseni webiin oli kuitenkin jossain ihan muualla. Raha oli itselleni tuolloin yhtä merkityksetöntä kuin nyt (mikä suoraan sanottuna näin jälkikäteen ehkä vähän harmittaa, koska jos olisi ollut vähääkään silmää, olisi voinut helposti heittää hyvästit sphagetin syömiselle), mutta uuden teknologian mahdollisuudet polttivat sisintä niin lujaa, että oli pakko tehdä jotain.

Polte oli syttynyt paljon aiemmin kuin median luoma kupla. Pääsin ensimmäisen kerran ihmettelemään webiä Piikkiön Ylä-Asteen (kuten se koulun oven yläpuolella kirjoitettiin – ihan tosi!) mikroluokan 286-koneella, jolla pääsi Freenetiin 1200-baudisellaBPS modeemilla (joitain satoja kertaa hitaampi kuin kännyköiden vanha GPRS-yhteys, tms). Freenet oli tekstipohjainen järjestelmä, joka sisälsi kuitenkin sen magian johon itse hurahdin: ihmiset ympäri maailmaa. Kun ensimmäisen kerran sain modeemin kotiin, se oli menoa.

Joskus vuonna -98 näin televisiosta dokumentin Justin Hallista, joka loi uutta mediakulttuuria dokumentoimalla elämäänsä webiin. Juttu kolahti välittömästi. Halusin kokeilla samaa, ja silloin alkanut kokeilu ei vielä tämän mennessä ole koskaan loppunut.

Nykyinen web on niin uskomattoman erilainen, että sitä on hankala ymmärtää. Katsoin illan uutiset videotallenteena ylen sivuilta kun en muistanut avata telkkua oikeaan aikaan. Juttelin bussimatkalla chatissa säästä kännykän välityksellä Tokiossa asuvan ystäväni kanssa. Luen päivittäin RSS-lukijalla automaattisesti koottuja uutissyötteitä kymmenien tuttavien web-kirjoituksista ympäri maailmaa ja jopa äitini julkaisee ottamiaan digikuvia verkkoon ystäviensä nähtäville. Koko yhteiskunta on verkottunut ja nykyinen teknologia mahdollistaa aivan käsittämättömiä asioita. Elämme tieteiskirjailijoiden aikakautta: webin mahdollisuuksia rajaa suurimmaksi osaksi enää mielikuvitus.

Olen tavattoman onnellinen, että olen saanut taltioida nämä menneet vuodet pysyviksi arkistoiksi verkkoon. En jaksa itsekään lukea naiivin teinin huonoa suomea, mutta jo se, että fiilikset tältä väliltä ovat tallessa, on hienoa.

Ja sitten tähän päivään. Unessa.net on kasvanut pienestä kotisivusta paikaksi, jonka ympärille on muodostunut oma pieni yhteisönsä. Tämä viimeisin muutos mahdollistaa nykyisen teknologian täysipainoisen hyödyntämisen sivuston kehittämisessä, joten oma mielenkiintoni sivuston ylläpitoon pysyy toivottavasti yllä vähintään seuraavatkin kuusi vuotta.

Siirto uudelle palvelimelle yllätti itseni jälleen kerran housut kintuissa. Siitä huolimatta, että olin innoissani muuttohässäkän järjestelemisestä, ja että tätä on tehty jo kuukausia, se hyökki kulman takaa yllättäen. En yksinkertaisesti tunnu mahtavan mitään sille, että saatan hioa jotain merkityksetöntä yksityiskohtaa kymmeniä tunteja sen kustannuksella, että Isot asiat eivät etene lainkaan. Tuskastuin siihen, että en saa uutta kotia koskaan niin valmiiksi kuin haluaisin, joten pakotin itseni mahdottomaan aikatauluun ilmoittamalla palveluntajoajalle, että ”sivusto siirtyy tänään”. En tietenkään ehtinyt tekemään kaikkea ajoissa, joten saitti oli reilut viisi tuntia (kaiketi yksi sivuston pisimmistä off-line hetkistä) tavoittamattomissa. Keräsin itseni ja kursin tärkeimmät osat kokoon. Missasin lähes takuuvarmasti jotain, joten siivoilua riittää vielä lähipäivinä enemmän kuin tarpeeksi. Kaikki apu vikailmoitusten muodossa on tervetullutta.

Yksi syy epärationaaliseen hyppyyni oli se, että haluan sivuston säilyvän tällaisena alati elävänä orgaanina, joka elää ajan mukana. Liian hiotut yksityiskohdat eivät sovi tyyliin. Haluan jatkaa uusien asioiden estotonta kokeilemista ja haluan koetella rajojani. Haluan tehdä edes yhden asian täysillä.

Tähän mennessä on koettu paljon, ja vielä enemmän on kokematta. Yksikään näistä muistoista ei ole syntynyt minun kauttani, vaan sinä olet luonut kaiken. Tämä sivusto elää lukijoistaan ja kasvaa yhteisistä kokemuksista. Kiitos osallistumisestasi, ja sydämellisesti tervetuloa jakamaan kokemuksia tästä eteenpäin!

Turussa, 9.6.2006 klo 03.29
VS