Unohduksia

Harmittaa, että olen unohtanut dokumentoida viimeaikaisia tapahtumia.

Tammikuun viimeisen viikonlopun vietin kuorolaisten kanssa Säkylässä (josta puhuttaessa mieli harhailee aina tietynlaiseen hälinään) kuoroleirillä. Kohtuullisen rankan treenailun jälkeen saunoimme Aidon Kiukaan hengettömäksi (maailmanennätys?), mikä oli varsin mielenkiintoinen kokemus. Päätin, etten käytä koko leiriä kameran kanssa häröilemiseen, mikä lopulta johti siihen, etten ottanut yhtään kuvaa. (No, melkein yhtään.) Se vasta harmittaakin.

Viime viikolla unohdin (ensimmäistä kertaa) mitä tapahtui kolme vuotta sitten. Tiina ei ymmärrettävästi ollut kovin iloinen. Suhteemme ei muutenkaan ole ollut ihan parhaassa vireessä viimeaikoina, mikä on vähän masentavaa. En tiedä mikä minussa on vikana, mutta jostain syystä jokin ei vaan toimi. Olen emotionaalisesti rikki.

Sikäli tylsää, että pidän virstanpylväistä ja kolme vuotta on todellakin sellainen. Elämäni pisin parisuhde.

Tässä kohtaa pelottaa se, että olenko jo ajautunut sellaiseen tilanteeseen jota olen aina tahtonut välttää keinolla millä hyvänsä. En tiedä johtuuko paikalleen jääminen siitä, etten uskalla tehdä asialle mitään, vai siitä, etten viitsi. Kumpikaan ei kuulosta hyvältä. Jos olisi fiksu, toimisi toisin. Miten tahansa, mutta ei näin. Olikohan Miia sittenkin oikeassa?

Myönnyin edellisen unohduksen hyvitykseksi pyhittämään lauantain meille unohtaen, että olin aikoja sitten luvannut olla ihan muualla. No, onneksi leffa oli sentään loistava. Ja viikonloppu muutenkin.

Töissä sentään menee lujaa. Olemme uurastaneet ahkerasti ja työn tulokset alkavat hiljalleen näkyä. Edes jotain mistä voi olla ylpeä.