Sumuiset lasit

Elämä muuttuu ihmeelliseksi epätodellisen tuntuiseksi unien, ajatusten ja todellisuuden sekamelskaksi. Tuntuu kuin katselisi maailmaa linssin läpi, jolle on pursotettu epätasaisesti sekoittuneita värejä. voisin hyvin kuvitella, että jotkut hallusinogeenit tekevät olon ihan samanlaiseksi. Oma huumeeni on vain unenpuute.

Vilinästä huolimatta viime päivät ovat olleet mukavia. Se vähän harmittaa, että elämänhallintakykyni on niin rajoittunut, että pystyn hallitsemaan kerralla vain yhden asian. Olisi varmaan mukavaa elää sellaisessa harmoniassa mitä kuvittelee muiden elämän olevan. Tai sitten ei.

Sitten, ilman minkäänlaista varoitusta, heräsin pää täynnä räkää. Toodella kummallista. Oli kuumeinen olo, päätä särki ja nenä ihan tukossa. Olisin todennäköisesti jäänyt pois illaksi sovituista stemmoista, mutta niitä ei lopulta sitten pidettykään.

Floridan reissu lähenee. Olen saanut matkakassan jo suunnilleen kokoon, mutta kaikki muut järjestelyt onkin sitten mukavasti vaiheessa. En tosin myöskään osaa kauheasti intoilla siitä, sillä niin paljon kuin hampurilaisista ja hyvin suunnitelluista tietokoneista pidänkin, en pidä lainkaan Yhdysvalloista. Oikeastaan, lähes jopa vihaan suurta osaa siitä kaikesta mitä se edustaa. Heidän johtajansa on itseasiassa melko edustava kuva siitä kaikesta mitä halveksun. Pahaa karmaa koko reissu.

On ollut jännä huomata miten eri tavalla muut matkaan suhtautuvat. Monet ovat jo nyt ihan innoissaan ja jotkut tytöistä ovat tehneet ihan mielettömästi töitä yhteisten matkavalmistelujen eteen. Toivottavasti osaavat rentoutua sitten siellä paikan päällä. Mitään hirveää jäpittämistä siellä ei kai ole odotettavissa, sillä keikkoja on vain muutama ja perillä ollaan sentään yhdeksän päivää.