Suurella pensselillä

Tyhjä olo. Sain tänään niin paljon aikaiseksi, että oikein ihmetytti mistä tuo kaikki energia tulee. Taisi vaan löytyä kerrankin edes etäisesti hyödyllinen tapa purkaa ajatuksia.

Pesin kaiken muun hääräämisen ohessa parvekkeen. Nyt täällä on mukava ihmetellä yöpuulle painuvan kaupungin ääniä. Uuden kämpän parveke on noin tsiljoona kertaa parempi kuin tämä nykyinen. Se on ensinnäkin huomattavasti hiljaisemman tien varrella, ja toisekseen se on lasitettu. Taitaa olla mitoiltaan aavistuksen tätä pienempi, mutta kämpän kokoon nähden suhteellisesti isompi. Saas nähdä pitääkö sielläkin kuunata talven jäljiltä sentin paksuista jarrupölykerrosta kaikilta mahdollisilta pinnoilta.

Päivän toinen uroteko oli ylimääräisen roinan ja huonekalujen inventointi. Järjestin suurimmalle osalle kuljetuksen Ekotorille, mikä tarkoittaa sitä, että tällä kertaa ei tarvitse tehdä kaatopaikkakeikkaa. Ekotori on upea juttu.

Taivaanrantaan maalatut kumpupilvet vaeltavat kohti länttä. Niitä katsellessa tuntee itsensä hyvin pieneksi. En tiedä mihin suuntaan olen itse kulkemassa, mutta tunnen muotoutuvani pilvien tapaan alituisesti uudelleen. Ehkä se on hyvä asia.