Viikko 32

Tämän piti olla helppo viikko. Paino sanalla piti.

Sunnuntaina assyjen jälkimainingeissa oli melkoisen väsy, joten en vieläkään saanut aloitettua kamojen järjestelyä. Maanantaiksi sovittiin irkissä grillimiitti Maskuun. Olin jo aikaisemmin luvannut majoittaa Lauran ja Rosan pariksi yöksi, joten maanantai alkoi heti hektisissä merkeissä kun yritin ehtiä töiden ohessa saamaan kämppää asuttavaan kuntoon.

Grillimiitti jäi puolestaan omalta osaltani vähän tyngäksi kun kiiruhdin kesken kaiken Speakers Cornerin nauhoituksiin ja sieltä sitten uudelleen takaisin Maskuun. Makkarat silti tuli syötyä, joten voiton puolelle sentään.

Jäin maanantai- ja tiistai-illaksi Rosan seuraan kun Laura lähti hillumaan kaupungille. Neiti on kasvanut melkoisesti siitä kun joskus ensi kertaa nähtiin, mutta ihan yhtä hyvin tultiin toimeen kumminkin. Mukavia iltoja.

Keskiviikkoiltana hengailtiin pitkästä aikaa Sepon kanssa. Pidettiin kunnon äijäilysaunat olutta juoden ja grillaillen. Mukava huomata, että vaikka mekin olemme kummatkin aikuistuneet melkoisesti, olemme edelleen monissa asioissa hengenheimolaisia. Sepolla on mahtava kyky tuoda ajatuksiaan esiin tyrkyttämättä niitä. Kuitenkin pitkällisten perusteluiden jälkeen sanoma menee kyllä perille vähän paksummastakin otsalohkosta. Lienee pastorimme saanut lisänimensä ihan aiheesta…

Loppuillasta lähdimme kaupungille. Olin sopinut tapaavani wanhan armeijakaverin Koulussa. Muutaman tunnin höpöttelysessio oli varsin avartava. (Avartavuutta lisäsi erityisesti se, että paikalle tuli samaan aikaan lauma ilmeisesti juuri Turkuun muuttaneita vaihto-opiskelijoita. Nam.)

Keskiviikko päättyi ihan rauhallisesti siitä huolimatta, että kaljaa tuli siemailtua ehkä enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Tai miten sen nyt ottaa. Ensimmäinenkin oli jo kai ”enemmän kuin olisi ollut tarpeen”.

Torstai oli älytön päivä töissä. Perjantai meni onneksi nopeammin. Sunnuntain kuorokeikka ahdistaa jostain syystä jo nyt. Ehkä siksi, että ei ole mitään hajua siitä millä sinne mennään tai miten kauan siellä joudutaan lusimaan. Onneksi sentään näkee kuorohörhöjä pitkästä aikaa.