Sadepäivä
Sateinen maanantai. Tulin alakuloiseksi käydessäni läpi wanhoja asioita. Muistan niin elävästi bileet reilut kolme vuotta sitten. Muistan myös sen ensimmäisen kuukauden. Tähän väliin mahtunut vuoristorata ei tunnu enää yhtään hauskalta. Liikaa kaikkea. Ihan liikaa. Välillä sitä ihan oikeasti haluaisi Tahrattoman mielen.
Liiasta nostagisoimisesta tulee entistä kurjempi olo kun tajuaa sen hyödyttömyyden. Ja sitten kun vielä pohtii sitä kuinka monta kertaa tämän saman ajatusleikin joutuukaan vielä toistamaan, fiilis on takuuvarmasti varsin hutera. Ihmisellä on aivan liian vähän puolustuskeinoja omaa itseään vastaan. Käsittääkseni edes fiksuimmat yksilöt eivät säästy tällaisilta.
Ajatusten suodattaminen sanoiksi tuntuu sekin taas ylitsepääsemättömän vaikealta.
Muiden mietteitä
<Speque> Allekirjoitan. Päivän eka fiilis on yleensä se, että rintakehä meinaa räjähtää ikävästä. Tuntuu muuten pahalta.
<Anonyymi Pelkuri> Sateesta puheenollen, sais sataa!
<Uninen> Olen kirjoittanut aamuistakin monesti. Sinkkuna ne yleensä imee. Anonyymi: paskat.
<Anonyymi Pelkuri> Täh!...no jos oikeasti sivutaan säätä tossa...niin hei ihan oikeasti sais sataa, kato nyt tonne ulos, kuollutta ja kuivaa, ruskaa kesällä!
<jepjep> sataa sais, meni sato monelta maajussiltaki
<Saamac1> kovasti on tullut sitä etsittyä sitä mielen reset-nappia mut pakko kai hyväksyä et pitää ajaa se levyn eheytys läpi vaikka se voi kestää tolkuttoman kauan.
<Saamac1> autuaita ovat ne jotka ovat syntymässä saaneet vakaan käyttiksen. Oma softa tuntuu hetkittäin olevan joku windows 1.0:n beta.
<Speque> Hyvin sanottu.