Enjoying My Shit

Koko edellinen viikko meni pitkälti sängyn pohjalla. Tiina otti ystävällisesti kissavahtivuoron, joka helpotti sairastamista sen verran, että ei tarvinnut vaivautua ylös sängystä aamuin eikä illoin. Luonnollisesti kesän ainoa flunssa osui viikolle, jonka lopuksi oli järjestetty kuoropurjehdus ja keikka. Missasin molemmat. On hetkiä, jolloin vitutus menee ihan oikeasti yhteentoista.

Tänään oli ensimmäinen terveen oloinen päivä. Ääni ei kuulosta yhtään terveeltä, eikä olokaan vielä ole kummoinen, mutta Cosmicista alkanut ilta oli ihan hyvää vaihtelua neljän seinän sisällä homehtumiselle. Hyvä Speque ja brou.

”Hei, sun naiseskin käy täällä töissä!” oli yksi ensimmäisistä kommenteista wanhalta tutulta. Joo, käy sitten, mutta eipä ole enää minun. Jännä juttu, mutta taisin edellisen kerran itse kyseisessä baarissa käydessäni olla myöskin töissä. Siitä on siis ainakin kolme vuotta aikaa.

Vaikka juuri nyt elämä ei olekaan ihan parhaimmalla mahdollisella mallillaan, tämäniltaisen perusteella odotan kyllä syksyä ihan iloisin mielin. Baareilu ei edelleenkään houkuttele, mutta nyt kun on näin paljon ystäviäkin samoissa lähtökuopissa, biletyskin on ihan erilaista. Ja kun tunnun vihdoinkin päässeen hieman jyvälle siitä, että ihan kaikkea ei ole pakko tehdä niin helvetin tulosvastuullisesti, kenties opin jossain vaiheessa myös nauttimaan ihan vaan olemisesta.

shit happens. enjoy your next shit

Urpi sanoi sen hyvin. Ei mitään lisättävää.