Meren tuoksu

Sinä viikonloppuna muistelin yhtä juhannusta ja viimeistä syksyä. Kummastakaan en muista juuri mitään, paitsi sen, että meren tuoksua ei osaa aina edes kaivata.

Amerikkalaisille elämän realiteetteja opettava Katrina tuo puolestaan mieleeni ihan toisenlaisen trooppisen myrskyn. Hän oli voimakkuudeltaan ihan omaa luokkaansa, mutta vahingot jäivät onneksi verrattain pieniksi (vaikka omalta osaltani korjaustyöt kestivätkin todella pitkään).

Aina kun muistelen tuota tuttavuutta, toivon, että hän on onnellinen siellä missä ikinä onkaan. Aina kun näen punaisella maalatun maiseman, tulen onnelliseksi noista muistoista.

Rakkaani polttaa itseensä mieleeni joka päivä. Useimmiten jotain kaunista, mutta edelleenkin on päiviä jolloin tuntuu, että elämme aivan eri maailmoissa. Jokin on hukassa, vieläkin. Jokin, jota ei osaa aina edes kaivata.