Kulkematta lähtöruudun kautta

Kielipoliisi pysäytti surffailuni. Luettuani muutaman uusimman merkinnän tuli huono omatunto siitä, että olen viimeaikoina huomannut itsekin kirjoittavani luvattoman lepsusti. Arjen dokumentointi vaan on joskus sellaista, että ajatusmössön jäsentely selkeiksi virkkeiksi tuntuu ylivoimaisen vaikealta tehtävältä sen jälkeen kun raakileen on ensin kamppaillut itsestään ulos.

Kysymys kuuluukin: mikä on julkaisemisen arvoista? (Se jo tiedetään, että lähes kaikki sisältö on turhaa.)