Vilustumisen veemäisyydestä

Tiina sai viikonlopun aikana jonkunlaisen kohtauksen ja oli siivonnut puolet kämpästä kun kömmin kotiin sunnuntaina. Myrkytystila jatkui vielä alkuviikollakin ja nyt voikin köllötellä mukavasti siistissä makuuhuoneessa.

Valitettavasti köllöttely ei ole vapaaehtoista, vaan lähinnä olosuhteiden pakko. Sunnuntain kurkkukipu tuntui maanantaina flunssan alulta ja tiistaina jo ihan oikealta flunssalta. Eilen olo kävi niin tukalaksi, etten saanut käytännössä tehtyä yhtään mitään ja tänään oli ihan pakko ottaa toinen rokulipäivä kun kunto vaan ei tunnu kohenevan.

Flunssaiset päivät ovat siinä mielessä ärsyttäviä, että kerrankin kun olisi aikaa tehdä jotain omaa, on liian heikossa kunnossa tehdäkseen yhtään mitään. Hieman tähän liittyen, Jari teki eilen hyvän huomion ajasta:

Ylimääräistä aikaa ei ole, koska minkä tahansa jutun tekemiseen kuluu juuri niin paljon aikaa kun sillä hetkellä on käytettävissä.

Näinhän se menee.