Pimeä keikka
Matka kohti Maarianhaminaa alkoi aikaisin lauantaiaamuna Viking Linen matkustajaterminaalista. Joulukonserttisarjamme ensimmäinen esitys pidettäisiin Maarianhaminan kirkolla vielä samana iltana.
Menomatka sujui odotetun nopeasti iloisissa merkeissä. En ollut ehtinyt nukkumaan kuin muutaman tunnin, joten vajaan tunnin lepohetki tuli tarpeeseen kun viimein pääsimme hotellille.
Kaksi tuntia ennen esitystä kokoonnuimme kenraaliharjoituksiin. Kuulimme laulamiemme koraalien alkusoitot ensimmäistä kertaa vasta nyt, mikä lisäsi oman jännityksensä jo muutenkin hieman kireään olotilaan. Laivalla ollut kuiva ja savuinen ilma ei tehnyt hyvää äänelle ja sen huomasi myös harjoituksissa. Määrätietoisen äänenavauksen jälkeen laulu alkoi onneksi lopulta sujua.
Kymmentä minuuttia ennen keikan alkua tilanne oli hieman outo: yleisöä oli paikalla kokonaiset kaksi henkeä. Vaikka viime minuuteilla kuulijoita saapuikin muutama lisää, yleisön vähyys sai tunnelmat ristiriitaisiksi.
Kun konsertti viimein alkoi, kaikki sujui hienosti. Melkein. Kun puolet biiseistä oli esitetty, kanssamme esiintynyt Kari Vuola aloitti urkusoolona Bachin pastorellan. Sen ensimmäisen osan viimeisen nuotin jälkeen tapahtui kummia: urut vaikenivat ja samassa koko kirkko meni pimeäksi. Pian selvisi, että koko saari oli pimeänä. Sähkökatko keskellä keikkaa. Loistavaa.
Aluksi tunnelma oli hämmentynyt kun kukaan ei tuntunut tietävän mitä pitäisi tehdä. Emme voineet jatkaa ohjelman loppuosaa ilman alkusoittojakaan koska emme osanneet biisejä ulkoa eikä kynttilänvalossa nähnyt lukea. Kvartetin pojat tekivät loistavan liikkeen ja lauloivat pari kirkkoon sopivaa laulua tunnelman keventämiseksi. Lopulta lauloimme koko kuoron voimin muutaman sellaisen kirkkoon sopivan kappaleen jonka osasimme ulkoa. Esitys oli melko haparoivaa kun ohjelmaa keksittiin lennossa uudelleen ja lauloimme ulkomuistista biisejä joita ei oltu etukäteen harjoiteltu, mutta tunnelma kasvoi loppua kohden upeaksi. Kun tuttuja biisejä ei enää keksitty, päätimme keikan marssimalla Alta Trinitan tahdissa ulos. Hienoin mahdollinen lopetus takuuvarmasti ikimuistoiselle keikalle.
(Ja kuten odottaa saattoi, yli puolen tunnin jälkeen, kun silmät olivat jo tottuneet pimeään ja kun olimme saaneet kamat kasaan ja ulkovaatteet päälle, valot lopulta palasivat.)
Keikan jälkeen suunnattiin takaisin hotellille vaihtamaan vaatteita. Jatkopaikka olisi joku mistä saisi ruokaa, koska kaikilla oli pitkän päivän jälkeen ymmärrettävästi sudennälkä. Loppuilta sujuikin rattoisasti hotellin yhteydessä olleessa baarissa, josta saatiin sekä ruokaa että juomaa. Joimme sen verran salmaria ja akkuhappoa (Battery + Jaeger), että meidät todennäköisesti muistetaan myös tuossa baarissa jonkin aikaa. Eikä lauluakaan tietysti sovi unohtaa. Erityisesti muutamat juomalaulut raikuivat melko .. voimallisesti.
Baari sulki jossain vaiheessa ovensa, minkä jälkeen jatkojen jatkot alkoivat hotellilla. Itsellä ei ollut mitään käsitystä kellonajasta, mutta kameran kuvista päätellen juhlinta alkoi hiipua vasta neljän jälkeen yöllä.
Sunnuntaiaamu valkeni aamukymmenen jälkeen melko väsyneissä merkeissä. Laivalle oli ehdittävä kahdeksi ja hotellista kirjauduttava ulos puoleen päivään mennessä, joten lepäilyyn ei ollut liiemmin aikaa. Paluumatka laivalla oli sitten sitäkin väsyttävämpi, joskin osa jengistä jatkoi biletystä hyvällä menestyksellä.
Olin kotiin päästyäni niin väsynyt, etten jaksanut edes maistaa Tiinan ostamaa pullaa, saunaan menemisestä puhumattakaan. Menin ”lepäämään” joskus yhdeksän jälkeen ja nukahdin välittömästi. Tämä reissu ei kyllä hevillä unodu.