Nykyaikainen liikemalli

Kirjoitin lokakuun alussa Star Wreckistä, joka on Suomalainen harrastelijavoimin tuotettu indie-elokuva. Pitkän historian omaava nörttileffa päätettiin julkaista ilmaiseksi verkossa avoimen lähdekoodin lisenssillä. Elokuvan voi siis ladata ja katsella ilmaiseksi, mutta siitä on tarjolla myös DVD-versio.

Vajaassa kahdessa kuukaudessa Star Wreckistä on tullut Suomen katsotuin elokuva. Elokuvaa on ladattu pääjakelijan sivuilta jo yli 2,95 miljoonaa kappaletta, mutta koska sitä saa levittää vapaasti, latausten todellinen määrä on paljon suurempi.

Useimmat mediat eivät kerro sitä, että myös elokuvan DVD-painos on myynyt hyvin. Siis siitä huolimatta, että elokuvan voi ladata ilmaiseksi verkosta! Star Wreck on hyvä todiste siitä, että nykyaikaiset liikemallit toimivat joskus paljon paremmin kuin perinteiset tavat. Kuinkakohan moneen teatteriin käytännössä nollabudjetilla tehty Star Wreck olisi päätynyt jos se olisi laitettu perinteiseen kaupalliseen jakeluun? Tuskin kovinkaan moneen. Kun elokuva julkaistiin ilmaiseksi verkossa, se sai kansainvälistä näkyvyyttä jo ennen julkaisuaan ja mm. CNN ja Reuters seuraavat edelleen aktiivisesti sen kehitystä.

Sama malli toimii myös musiikkimaailmassa. Kotitehtävä aivokuolleille musiikkimoguleille ja aloitteleville bändeille: kannattaako CD-levyjen rikkominen superkalleilla (ja supertehottomilla) kopioinninestoteknologioilla? Voisiko edelliseltä vuosituhannelta kenties ajatella astua 2000-luvulle? Olisiko ilmaisista näytekappaleista – tai kokonaisista levyistä – haittaa vai hyötyä bändien promoamisessa?