Vielä kerran, pojat

Konehässäkkä meni vielä kerran uusiksi. Tarkastaessani toiseen kertaan vakuutusyhtiön kantaa korvauspäätöksen toisen osan hakematta jättämiselle, kävi ilmi, että se ei olekaan vapaaehtoinen vaikka päätöksen sanamuoto antaakin niin ymmärtää. (Tarkemmin ajateltuna on tietysti ihan selvää, että asia on niin, mutta se olisi pitänyt ehdottomasti kertoa myös päätöskirjelmässä. Tuo ”voiko tämä nyt mennä näin”-fiilis kuitenkin pelasti kenties isommalta sättäykseltä.) Harmittaa koko sähläys. Pitikin olla niin ajattelematon. Jo korvatun osakorvauksen ja uuden laitteen erotuksen vakuutusyhtiö maksaa ostokuittia vastaan. Euromääräisesti käytännössä ihan sama lopputulos kuin koneen realisoiminen omatoimisesti, mutta vaan paaaljon hitaamman koneiston kautta.

Vaan ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Uusi kone on nyt tilattu, toimitusaika 2-3 viikkoa. Hintaan tuli tiukan kilpailuttamisen ansiosta alennusta lähes 400 euroa, mikä oli taas hyvä todiste siitä, että tarjouspyyntöjen tekemisestä saa hyvää liksaa. Pääsin myös jo hiplailemaan uutta mallia paikallisessa omppukaupassa. Hieno oli.

Tämä odottaminen on kyllä yhtä tuskaa. Kone hajosi ensimmäisen kerran Heinäkuussa ja vasta nyt on edes odotettavissa, että asia saadaan päätökseen. Todella raastavaa puuhaa.