Auvossa vai armoilla

Sain ensikosketuksen digitaalisen elämäntyylin käsitteeseen syksyllä 2003 kun asensin ensimmäisen kerran koneelleni Applen ilmaisen iTunes-ohjelman. Muutamaa kuukautta myöhemmin elämä digitalisoitui vielä lisää kun kotiin tuli kannettavat tietokoneet ja langaton verkko. Tänään tämä kodin tekninen rakennemuutos on edennyt jo niin pitkälle, että monet aikaisemmin tärkeät asiat ovat jääneet taka-alalle.

Pari viikkoa sitten pidimme kuoron miesten kanssa stemmoja täällä meillä. Anssi halusi kuunnella yhden kappaleen CD:ltä .. CD-soittimella. En edes muistanut kuinka sitä käytetään kun en ole käyttänyt sitä pitkiin aikoihin. Levykokoelmani kaikki äänitteet ovat koneella. Pelkästään ”silmäilen hyllystä albumien selkämyksiä”-tekniikan korvaaminen reaaliaikaisella hakutoiminnolla on jo niin merkittävä etu, että digitoiminen kannattaa tehdä. (Vaikka en omistakaan kuin muutaman sataa äänitettä.) Mutta kun sen lisäksi se mahdollistaa niin paljon muutakin. Kun musiikki on iTunesissa, voin kuunnella sitä joko koneen kaiuttimista, siirtää sen AirportExpressin avulla langattomasti olohuoneen stereoihin tai ottaa mukaan koulumatkalle iPodiin. Esimerkiksi.

Musiikin kuluttamisen lisäksi moni muukin asia on muuttunut. Myös valokuvat ovat digitalisoituneet. Nistä huolehtii nykyään iPhoto. Hassujen pahvipussukoiden sijaan kuvat pysyvät haalistumattomina ja järjestyksessä. Voin myös liittää niihin hakusanoja ja arvioita, joiden avulla voin hakea tuhansien kuvien kokoelmasta. Jos haluan viedä kuvia papalle näytille, voin teettää parhaista otoksia paperivedoksia – lähettäen kuvat netin kautta kehitettäväksi, luonnollisesti. iPhoto osaa myös tehdä kokonaisia kuva-albumeja ja kirjoja joita voi tilata suoraan ohjelmasta – jos haluaa.

Ja mitä vielä. Puhelinnumerot, sähköpostiosoitteet, selaimen kirjanmerkit, RSS-syötteet, sähköpostit, kalenterit ja kalenterimerkinnät, ohjelmien asetukset, koulutyöt, työtiedostot ja miljoona muuta asiaa. Kaiken voi taltioida sähköisesti ja synkronoida eri koneiden välillä niin, että tutut asiat ovat käytettävissä missä ikinä onkin. Tämä jos mikä on vapauttavaa.

Kaiken yhdistävänä hermokeskuksena on mukana kulkeva työkalu ja viihdyttäjä.

Uudella teknologialla on kaksi merkittävää ongelmatekijää: 1) se, että digitaalisia vempeleitä on hankala käyttää, ja 2) se, että ne eivät ole riittävän vikasietoisia. Applen tietokoneet ja ohjelmistot on pääsääntöisesti suunniteltu tavallisten ihmisten käytettäväksi, Applen tuotteilla pääsee siis melko pitkälti eroon ongelmasta 1. (Vahva todiste tästä on esimerkiksi se, että äiti, joka tietää tietokoneista yhtä paljon kuin minä neulomisesta, osaa julkaista iBookillaan kuvia omalle kotisivulleen, käyttää iPhotoa, digikameraa koneen kanssa, liittää kuvia sähköposteihin jnpp.) Jäljelle jää siis enää ongelma numero 2.

Windows-maailmassa tilanne on täysin kaoottinen. Pitää olla varmuuskopioita, virustentorjuntaohjelmia, palomuureja, spywaren poisto-ohjelmia ja ties mitä. Sen lisäksi joka tuutista sataa kriittisiä tietoturvapävityksiä ja muuta mukavaa. Macillä homma on sikäli helpompaa, että viruksia ei ole ja turvallisuudesta huolehditaan etukäteen eikä vasta sitten kun pissa on jo housuissa. Käyttäjän tehtäväksi jää käytännössä siis vain tietojen varmuuskopiointi, mikä sekin onnistuu täysin automatisoidusti ensimmäisen käyttöönoton jälkeen.

Varmuuskopiointi ei valitettavasti hoida itse ongelmaa vaan sen seurauksia. Laiterikoilta ei käytännössä voi välttyä vaikka mitä tekisi. Niitä aina sattuu. Nyt kun itse olen taas tapellut aikani viimeisimmän laiterikon kanssa, tänään oli mukava seurata Applen uusimpia tuotejulkaisuja ja laittaa tarjouspyynnöt uudesta koneesta eteenpäin. Nyt on vaan toivottava, että tämän hankinnan jälkeen ei tarvitse enää vähään aikaan miettiä näitä asioita.

Ja jotta asiat myös paranisivat, niistä täytyy puhua. Muistaa ilmaista mielipiteensä nykytekniikan haavoittuvuudesta ja lyhytikäisyydestä. Me emme saa hyväksyä melkein helppokäyttöisiä tietokoneita tai kolme päivää takuuajan jälkeen rikkoontuvia laitteita. Digitaalinen elämäntyyli toimii vain tuotteilla joita osataan käyttää, ja jotka toimivat. Idea ei ole olle laitteiden armoilla, niiden kuuluu palvella sinua.

Itse en aio enää koskaan ostaa sellaista vempelettä, jota ei ole mukava käyttää. Nykyään on jo niin paljon vaihtoehtoja, että enää ei tarvitse. Onneksi.