Hyvästit stressille

Syksyn kuoroleiri oli odotetusti upea mutta raskas. Monen tunnin treenailu eilen otti sekä äänen että itsetunnon päälle, eivätkä reiluun neljään tuntiin jääneet yöunet juurikaan kohentanut tilannetta täksi aamuksi. Aamun treenit jäivätkin omalta osaltani melko tehottomiksi kun lauluäänen lisäksi puuttui vielä keskittymiskykykin.

Tämänkertainen leiri oli omalta osaltani keväistä jossain määrin hauskempi kun suurin osa mukana olleista oli jo valmiiksi tuttuja. Illan tutustumisleikeissä tuli sitten nimet niille uusillekin kasvoille, ainakin melkein.

Tutulla kaavalla edenneen saunailun jälkeen kävimme Ruggeron kanssa levysoittimen ääreen. Hienosta vinyylikokoelmasta löytyi löytyi loputtomasti 70- ja 80-luvun helmiä, joilla saimme muun poppoon tanssimaan pitkälle yöhön. Vinyyleissä on sitä jotain. Pääosin iTunesiin tottuneelle tiskijukalle tulee vähän enemmän haastetta kun haluttu raita pitää löytää oikean levyn oikealta puolelta, ja jos levy sattuu olemaan livetaltiointi, biisin aloituskohdan etsimisestäkin tulee taidetta. Mutta pärjäsimme kuitenkin mainiosti yhdelläkin soittimella :)

Lopulta kaikkien muiden jo mentyä nukkumaan olimme enää Tuuren ja Josefiinan kanssa keskellä pimeää mökkiä keskustelemassa muun muassa kuoroharrastuksen iloista ja musiikin opiskelusta. Kuten viimeksikin, tälläkin kertaa päällimmäiseksi ajatukseksi uusista tuttavuuksista jäi se, että onpas mukavia ihmisiä.

Tuuren kanssa puhuttiin stressin lamaannuttavasta vaikutuksesta. Menneellä viikolla se tuntui kasvavan päivä päivältä kohti kestämättömämpiä mittoja, kunnes viimein perjantaina vähän helpotti. Jos yhden päivän kuoroleiri toi helpotusta tuohon, sitä teki myös kotiin palaaminen. Juuri tällaisia viikonloppujen kuuluisi olla.