Se menee laulaen

Club For Five sävähdytti tänään televisiossa. Poppoon ensimmäiseltä albumilta löytyi myös yksi meidän kuoron ohjelmistossa oleva biisi, mutta onneksi sitä ei telkusta kuultu, sillä muuten en ehkä olisi enää kehdannut laulaa sitä. Pitäisi kaiketi harjoitella (paljon) enemmän. Tuo levy täytyy myös saada. Marika Paaso kuvaili sitä Ylen Radio Keski-Suomessa näin:

Club for Fiven debyytti on lajissaan niin täydellisen hieno tuotos, että on vaikea löytää ylisanoja sen kuvailemiseen. Riittänee, jos totean, että maailmassa on asioita, jotka saavat pelkällä olemassa olollaan kyyneleet kihoamaan silmiin. Tämä levy on juuri sellainen.

Toivuin jo hieman eilisestä, mutta en vielä tänäänkään saanut oikein mitään aikaiseksi. Lepääminen tuntuu liian syyllistävältä jotta siitä oikeasti olisi jotain iloa. Toisaalta kun ei lepää niin työteho pysyy pohjalukemissa ja tekemättä jääneiden asioiden huojuva pino kohoaa entisestään. Niin tuttua.

Näille nurkille ollaan järkkäämässä blogimiittiä. Mielenkiintoista nähdä miten suunnitelmat tästä etenevät.