viikko villeä | Kesäkuu 2005

Lauantaina 18. kesäkuuta

Äidin suku on kovin erilaista kuin isän. Tänne Harjavaltaan kokoonnutaan lähes aina suurella porukalla, mikä tarkoittaa sitä, että hiljaisia hetkiä ei juuri ole. Edellisen kerran sukulaisten luo mentäessä nainen oli sellaisella päällä, että sinä hetkenä ajatus sinkkuudesta tuntui suorastaan vapauttavalta. Jakamisen ilon ymmärtää paremmin kun on viettänyt pari helteistä kesäpäivää muiden iloja ja suruja kuunnellen, ilman tuota äkäpussia. Jo perinteeksi muodostunutta kevätriitaa ei siis tänä kesänä päästy hakemaan Provinssistakaan. Jos olisin älynnyt säästää rahaa ja delegoida ystäviä, olisin varmaankin mennyt yksin.

En ole muutenkaan osannut keskittyä oikeisiin asioihin viimeaikoina. Provinssin missaus laskettakoon tämän kesän ensimmäiseksi Isoksi Miinukseksi. Josko vuoden päästä olisi jo vähän vähemmän köyhäkin. (As if.)

Kaksi tätiä ja ~~sedän~~ enon vaimo (liekö hänelläkin joku sukutitteli) odottaa vauvaa. Odottavista tädeistä nuorempi on neljä kuukautta meikäläistä vanhempi. Ensin pari vuotta nuorempi serkkutyttö pyöräytti vauvan (melkein kaksi vuotta sitten) ja nyt tämä. Aikuistumissodan rintamalinja lähenee uhkaavasti.

Tenoriosastomme (Tenorit, luku! 2.) sai keväällä kuoron tytöissä aikaan hämmentyneitä katseita ja paljon supinaa kun totesimme potevamme vauvakuumetta. Tuo haave tuntuu kuitenkin aina vaan yhtä kaukaiselta. Pitäisi olla auto ja asunto ja vakituiset tulot. Pitäisi olla turvaa ja vastuuntuntoa. Pitäisi ennenkaikkea olla varma siitä, että perheellisenä osaisi välttää provinssikarikkojen kaltaiset jutut. Sitä kai pitäisi siis aikuistua. No, ehkä joskus.

Viikonlopun pieni iso asia oli itse tehty (oikea, eikä mikään nippusidepelleily) vihta.

Perjantaina, 17. kesäkuuta

Kattia kanssa: sivu 1 ja sivu 2

Torstaina, 16. kesäkuuta

Tämän sivuston kasvamisen (vanhenemisen) seuraaminen on hyvin palkitsevaa. Arki oli erityisesti alkuvuosina seuratuin ja myös tunteita herättävin sivuston osa. Tuolloin ”verkkopäiväkirja” (mitä arki ei vieläkään tosin ole - Toim. Huom.) erottui massasta ja se sai osakseen niin parjausta kuin fanittamistakin. Nimimerkki ”Anna”, omien sanojensa mukaan kirjoittamisen ammattilainen, luonnehti tekstiä näin: ”Harvoin näkee noin pikkuvanhasti analysoitua wannabeproosaa yli kakskymppiseltä ja varsinkaan pojalta.”. Miialla oli muiden muassa taas vähän erilaisia näkemyksiä: ”Vähääkään vähättelemättä oli tulla pissa housuihin!!”. Tämä siis vuonna 2001. Itse olin enimmäkseen samaa mieltä Annan kaltaisten ihmisten kanssa: paskaa mikä paskaa, mutta ei se haitannut. Se oli erilaista (ja hauskaa) paskaa.

Nyt kun web on pullollaan blogeja ja ties mitä ”päiväkirjoja” (mitenkään niitä väheksymättä -- Arki on kaikkein eniten ”ties mitä”), täällä voi tuoda ajatuksiaan julki suhteellisen rauhassa. Monillakaan ei tule enää pissa housuihin Arkea lukiessaan, eikä se johdu pelkästään sisällön muuttumisesta. Toki (elämän) sisältö ja luonne on tänä aikana muuttunut melkoisesti -- varmaan enemmän kuin koskaan --, mutta ennenkaikkea web ja sitä käyttävät ovat muuttuneet. Siis sinä. Ja minä. Me.

Tästä syystä Unessa.netin kaltainen sivusto on ollut mahtavaa seurattavaa: energia on useimmiten suuntautunut sinne missä tapahtuu. Utu eli pari ensimmäistä kouluvuotta kukoistuskauttaan, nyt viimeaikoina se taas on päivittynyt yhtä laiskasti kuin opintosuoritusrekisterini. Joskus aikoinaan joku kirjoitti vieraskirjaan (joka tätänykyä on jo käytännössä kuollut, koska se on täynnä pelkkää spämmiä enkä sitä siitä syystä jaksa edes päivitellä) että missä on ääni ja liikkuva kuva. Nytpähän on kumpaakin. Kun ideat Arjen kehittämisestä alkoivat käydä vähiin ja sen myötä motivaatio tiuhaan päivittelyyn, Omenatarhablogin kaltaiset sivujuonet helpottivat elämää. Syntyi lukuisia alasivustoja ja kokonaan itsenäistä elämää eläviä kokonaisuuksia kuten #Unessa.net. Suosittuja osia on myös hiipunut sammuksiin, kuten esimerkiksi Satumaa-foorumi.

Nyt Omenatarhablogi on vallannut näyttämön. Alle vuodessa se on noussut lukijamääriltään ylivoimaisesti luetuimmaksi sivuston osaksi ja sen parissa puuhasteluun on hyvän vuorovaikutuksen vuoksi riittänyt myös energiaa.

Viisivuotismiitissä rikotun miljoonannen palvellun lukijan rajan rikkomisen jälkeen henkilökohtainen web-julkaisu on siis edelleenkin hauskaa ja uusia ideoita tulee jatkuvasti enemmän kuin olisi aikaa niiden toteuttamiseen. Tämän halusin pukea sanoiksi lohduttaakseni niitä jotka ovat eläneet siinä luulossa että Arki olisi jollain tavalla sammunut. Ei. Päin vastoin: nyt kerätään uusia kujeita seuraavaa erää varten. (En vain tiedä sitä vielä.)

~ menneet ~

Kesäkuu ~ Toukokuu ~ Huhtikuu ~ Maaliskuu ~ Helmikuu ~ Tammikuu ~ Joulukuu ~ Marraskuu ~ Lokakuu ~ Syyskuu ~ Elokuu ~ Heinäkuu ~

Kiitos. Palaute on tervetullutta esimerkiksi Satumaahan.

Arki, Ville Säävuori, 1999-2005
(c) Kaikki lukijat pidätetään