Usein kysyttyä
Unessa.net?
Motiiveja
Ei koskaan (?) täällä:
VUKK!
Jep. Vastattu on..
vaikka unohdin jo mihin
Maaliskuussa:
Unessa.net 5v
Menneitä
~ Fake (.mov,
41 Mt)
~ Montpellier
~ Lontoo (englanniksi)
Vieraskirja
Satumaa
#Unessa.net
Opiskelu >>
 |
AIM / iChat uninen@mac.com |
Tänään treenailtiin toiseen otteeseen kuorofestarien yhteisesitystä, ja tällä kertaa Mikaelin kirkossa. Homma oli tänään vähän paremmin hanskassa kuin viimeksi, mutta treenattavaa jäi kyllä vieläkin.
Eilen ensimmäistä kertaa päälle sovitetusta esiintymisasusta puuttuu vielä rusetti, kalvosinnapit ja sinikeltainen kuoromme nauha, mutta muuten kaikki lienee valmiina. Frakin pukeminen on jo yksistään jotain mikä vähän mietityttää. Mutta kai se on ihan hyvä tutustua näihin vähän vähemmän kotoisilta tuntuviinkin akateemisiin perinteisiin vähitellen.
Tämäniltaisten Spemmijatkojen savuton baari oli mainio paikka. Lisää tuollaisia.
Tasapainoiseen elämään kuuluu sopiva määrä epätasapainoa. Tämän ymmärtäminen vaati hämmästyttävän paljon. Nyt pitäisi opetella luopumaan osasta niitä vapauksia joita yksin eläessä oli helppo pitää itsestäänselvyyksinä.
Demojen nauhoittelu ja sävellys on tullut viimeaikoina niin tärkeäksi osaksi vapaa-aikaa, että kitaravahvistimesta myöhään perjantai-iltana kulahtaneen elektroniputken tilalle piti heti lauantain alkajaisiksi käydä ostamassa pari uusia. Rahaa paloi reilun kuukauden ruokabudjetin verran, mutta näitähän ei lasketa. Uusissa putkissa on huimasti parempi saundi.
Ulkona natisevaa pakkasta vastaan on taisteltu kotitekoisella minttukaakaolla. Se jos mikä saa talven tuntumaan talvelta.
Tässä maailmassa on hyvin vähän ihmisiä joita arvostan samalla tapaa kuin Steveä. Jos kilpakumppaninsa Bill oli se jonka ansiosta joskus kiinnostuin tietokoneista, Steve on puolestaan avannut silmäni sille kuinka tärkeää on suunnitella ja kehittää tietokoneita tavallisille ihmisille. Hänellä on aina ollut paitsi visioita ja luovaa hulluutta, myös tyyliä. Hän on yksi niistä joiden innoittamana nyt opiskelen, tai ainakin yritän opiskella, näitä asioita yliopistolla. Edes erittäin harvinaislaatuinen syöpä (joka leikattiin onnistuneesti syksyllä) ei onneksi ole hidastanut menoa vaan mies puksuttaa täysillä vielä viisikymppisenäkin. Pitkää ikää, karvaposki.
Hieman lähempää löytyy toisenlaisia sankareita. Tiina on yksi. Hän säkenöi päivästä toiseen, välillä on vaikea ymmärtää miten. Olen tavattoman onnellinen siitä, että saan jälleen viettää näitä purevia pakkaspäiviä tämän pienen mutta pippurisen seurassa. Ensi viikolla päästään pitkästä aikaa juhlimaan yhdessä (opiskelijamusiikkifestareita). Ehkä vähän turhan virallisissa merkeissä (frakki yllä yms.) omaan makuuni, mutta kuitenkin.
Ja jos Steve on vanhentunut, niin sitä on tehnyt myös Rosa. Tuntuu että tuon ikäiset pienet ihmiset kasvavat vähintään metrin vuodessa. Muistan miten muutama vuosi sitten hän oli vielä niin kovin pieni. Ja ala-asteikäisestä teini-ikään on hirvittävän lyhyt matka (joten seuraava sokki tulee todennäköisesti pian ja se tulee olemaan iso). Tiina tapasi Rosan ja äitinsä Lauran tänään ensimmäistä kertaa kun he pistäytyivät hetkeksi kahvittelemaan. Minimiitistä tuli aito kun Pekkakin jaksoi tulla paikalle. Kaikkien vähän odottamaa Sepon perhettä ei seuraamme kuulunut, mutta pari tuntia vierähti kuitenkin nopeasti. Kiitos, kiitos ja kiitos. Ja tervetuloa uudestaankin :)
Päivät ovat käyneet ketterämmiksi nyt kun niihin mahtuu taas aurinkoa ja perhe-elämää. Herääminen tuntuu makoisalta, päivä hujahtaa kuin huomaamatta ja ilta yllättää ennen aikojaan. Tuttua puuroa.
Tuore 22
grammainen ystäväni on yllättänyt vaikutuksellaan.
Ulkomaailma tuntuu entistä rytmikkäämmältä kun
sitä tarkastelee musiikin lomasta. Pieneen vekottimeen mahtuu paitsi
enemmän kuin riittävästi dataa liikuteltavien dokumenttien
käyttöön, myös noin kymmenen kertaa yhtä paljon
musiikkia kuin wanhaan Walkman CD-soittimeen. Täysin päinvastoin
kuin olisin odottanut, musiikki myös kuulostaa selkeästi paremmalta
edelliseen soittimeen verrattuna. Soitin olisi täysin hyödytön
jos musiikin lataaminen siihen olisi vähänkään hankalampaa
kuin CD-soittimessa. Tämä yksilö on poikkeuksellisen helppokäyttöinen:
vanha musiikki korvaantuu uudella yhdellä napin painalluksella. Todellakin,
yhdellä. Klik. Ensimmäisen käyttöviikon jälkeen
täytyy kyllä sanoa etten yhtään ihmettele miksi tällä tuoteperheellä on
90% markkinaosuus kaikista maailman mp3-soittimista. Näitä on
yksinkertaisesti ilo käyttää.
Toinen edesmenneen PC:n kustannuksella siunaantunut ilon lähde on ollut MIDI-koskettimisto, joka on ollut apuna kuorolaulujen harjoittelussa sekä omien sävellysten taltioinnissa. Värkki on avannut kokonaan uusia ulottuvuuksia Macin musiikkiohjelmien hyödyntämiselle.
Rokrok.
taivu lähelle.
nyt, talven hämärässä,
lämmitä minut.kuulen hengityksesi.
lähellä, tässä, aina.
Parisuhde-elämään totuttelu on ottanut aikansa. Sen ohella on kuitenkin ehtinyt tehdä muutakin, lähinnä vapaapäivistä nauttimista musisointiin ja editointiin keskittyen.
Tuntuu hyvältä kun voi alkaa murehtimaan taas toisenlaisista asioista. Helpommista. Ja kun illalla nukkumaan mennessä saa syleillä rakastaan ja tuntea tämän lämmön.
Vaikka rahaa on niukasti edes ruokaan, tunnen itseni rikkaammaksi kuin koskaan.
klo 23:59
Jostain syystä popcornit, joiden valmistamista olen odottanuut koko viikon, jäivät lopulta syömättä. Ja elokuvan jälkeen saatoin vain kuvitella kuinka huomenna tähän samaan aikaan voisin taas rakastaa rakastani ihan oikeasti enkä pelkästään kuvitelmissa kuten tähän asti.
Niin se vaan on, että elämä on tehty elettäväksi.
klo 11:25
Tiina kirjoitti hetki sitten viimeiset terveiset iChatissa ennenkuin pakkasi koneen laukkuun lähteäkseen paluumatkalle kohti kotia. Viimeinkin. Ennen huomista on vielä paljon jännättävää.
Päivät ovat jotenkin hämmästyttävästi täyttyneet ihan oikealla tekemisellä (vaikken ole edes käynyt koulussa). Toisaalta on positiivista, ettei ole ehtinyt ajatella yksin olemista, mutta toisaalta on tullut vähän yksinäinen olo kun iltaisin ei ole enää riittänyt energiaa iChatin aukomiseen.
No. Huominen menee nopeasti, torstai jännätessä ja perjantaina koko painajainen onkin jo ohi.
Kaikki näyttää nyt täysin erilaiselta kuin vielä kuukausi sitten. Aurinkoisemmalta.
Aluksi, kiitos kaikille ystäville jotka tänään muistivat. En itse jaksa koskaan keskittää energiaani yhteen tiettyyn päivään, mutta muistan teitä kaikkia silti :)
Päivän suurin juhla oli kuitenkin ihan toisenlainen. Tänään nimittäin työhuoneestamme poistui kodin viimeinen wintel-PC, eli tästä päivästä lähtien kaikki Windows-maailman tuskat ovat pysyvästi historiaa. Karmani on siis vihdoin paranemaan päin.
Joten Joulupukki, nyt kun pöydällä on taas tilaa, ensi jouluksi voisin mieluusti huolia sille yhden PowerMacin ja Cinema Display-näytön, kiitos.
As if.
Tänään pidettiin ensimmäiset TOMF-festivaalin yhteisharjoitukset Martin kirkolla (jonne astelin tänään ensimmäistä kertaa). Meitä oli moneksi. Harjoittelin omia stemmojani moneen kertaan ja pidimme stemmaharkat vielä ennen yhteisharjoitusta, mutta siitä huolimatta opittavaa jäi vielä paljon.
Hieman epätasen suorituksen jälkipelit puitiin lehmäbaarissa. Tiesin että sinne ei olisi varaa mennä, mutta tiesin myös että vielä vähemmän olisi varaa jättää menemättä. Köyhdyin vain viisi euroa ja rikastuin ainakin metrin. Hyvä diili vaikka se yksi venyikin monen tunnin rupatteluksi.
Lauantaiaamun aloitukseksi viimein verkkoon ennättänyt video marraskuisesta Torreviejan matkasta.
Viikko vielä ja sitten hän on taas
minun.
Elämä muuttuu.
Sitä odotellessa on hyvä panna muutoksia alulle myös itse. Hiljattain alkanut kuoroharrastus täydentyy ensi viikosta alkaen vielä laulutunneilla. Perusteiden oppimisen jälkeen rallattelusta saa varmaan paljon enemmän irti. Ja kuka tietää, ehkä sitä joskus vielä oppii laulamaankin.
Vuosi sitten löysin jotain mitä olin etsinyt jo todella kauan. Tiina voinee todistaa että fiilikseni näiden tapahtumien yhteydessä eivät olleet ainakaan heikompia kuin minkä tahansa vakavan ihastumisen kohdalla. Onnekseni nuo tunteet ovat kuluneen vuoden aikana kääntyneet puhtaaksi rakkaudeksi.
Muistan kun joskus pikkupoikana koin onnistumisen fiiliksiä siitä kun sain jonkun alkeellisen ohjelman toimimaan tai kun otin ensimmäisiä kertoja yhteyttä webiä edeltäneisiin purkkeihin. Myöhemmin innostuin tietokoneiden erilaisista aspekteista: siitä että niiden avulla saattoi pitää tuhansia tiedonmurusia pikkutarkasti järjestyksessä, ja siitä että koneet alkoivat hiljalleen tulla merkittäväksi apuvälineeksi monenlaisissa askareissa tekstinkäsittelystä aina kirjanpitoon asti. Koneiden yleistyttyä ongelmatkin alkoivat kasvaa. Ohjelmista tuli entistä raskaampia ja hitaampia käyttää, käyttöjärjestelmään tuli päivityksiä useita kertoja vuodessa ja virukset nousivat ihan oikeaksi ongelmaksi. Muutaman viimeisen vuoden aikana tilanne kävi Windows-maailmassa täysin sietämättömäksi. Tietokoneen käyttämisestä hävisi kaikki se miksi se alunperin oli ollut mukavaa. Aloin muuttua koneen orjaksi: jouduin käyttämään tietokonetta vain käyttääkseni tietokonetta sen sijaan että olisin tuntenut voivani tehdä sillä jotain mitä itse haluan. En todellakaan ole kiinnostunut tietoturvapäivitysten asentamisesta tai virustutkan päivittämisestä saatika ohjelmien toimimaan säätämisestä päivästä toiseen. Haluan tehdä tietokoneellani asioita, en säätää sitä!
Onneksi ongelmiin on olemassa lääke. Mac OS X on kuin (reilusti) paranneltu, kaunis ja helppokäyttöinen Windows ilman ensimmäistäkään Windowsin huonoa ominaisuutta tietoturvaongelmat mukaanlukien. Plussana mäkillä saa kaikenlisäksi nauttia ylettömästä helppoudesta ja siitä että kaikki vaan yksinkertaisesti toimii. Juuri niin kuin pitääkin.
Uusi työkalu toi paitsi tukuittain positiivista ja iloista energiaa, se antoi myös entistä enemmän vapaa-aikaa (säätämisestä), mikä näkyi myös tällä sivustolla. Proosan lisäksi uudella laitteistolla tuli dokumentoitua mm. juhannus, syksyinen Viron reissu, Lapan tuparit, eropäiväkirja ja Lontoon reissu. Eikä touhu jäänyt pelkkään dokumentointiin: videoita ja musiikkiakin tuli tehtyä aika läjä (mitä voi yrittää metsästellä menneistä). Rakastumisen hengessä syntyi myös uusi blogi sekä Omenatarha, jonne toivottavasti kertyy vielä paljon materiaalia siitä miten hyvin toimivasta tietokoneesta voi saada vielä enemmän iloa.
Tämä oli tekniikan näkökulmasta paras vuosi ikinä. Kiitos Apple, kiitos kaikki monet uudet ja vanhat ystävät jotka olette antaneet paljon hyviä neuvoja :)
PS. Tuo (tekniikaltaan hyvä, mutta käyttöjärjestelmästään ontuva) kone johon tämä show päättyi, on nyt myynnissä. Se on ihan kelpo peli jos Windows ei haittaa (tai jos Linux käy) ;)
Nimetön on rytmisen rituaalin ensimmäinen koetaltiointi.
Teki melkein mieli kysyä hiljattain tapaamaani germanicalaista seuraksi huomiseen TYYn laskiaisriehaan, mutta ajatukset menivät lopulta niin solmuun, että päätin olla vaivautumatta. Olen huono järjestämään omaa vapaa-aikaani kenenkään muun kuin itseni seuraan.
Tytöt sitävastoin hoksasivat pyytää treenien jälkeen Proffaan, jonne sitten päädyin muutaman kuorolaisen kanssa nanosekunnin harkinnan jälkeen. Se, että useimmat muut ovat kauppakorkean enemmän tai vähemmän aktiivisia opiskelijoita, tuntuu joskus vähän erottavalta tekijältä, mutta siitäkin huolimatta pidän kaikista tähän mennessä tutustumistani tyypeistä. Yhden siiderin ja pitkän pulinan jälkeen palasin tyhjään kotiin iloisin mielin.
Kakskerrassa oli märkää, mutta se ei kyllä meininkiä haitannut. Kodikkaaseen mökkiin kauniin järven rannalle löysi tiensä varsin monta kuorolaista, joista suurin osa oli luonnollisesti täysin tuntemattomia. Oma bussimatkani meinasi mennä vähän pitkäksi, mutta perille löydettiin kuitenkin heti aamulla ja lauluharjoitukset laitettiin melkein heti käyntiin. Muutaman tunnin intensiivisen treenailun jälkeen kuoronjohtajamme jätti päivän mittaan varsin hilpeäksi piristyneen porukkamme oman onnensa nojaan ja illan epävirallinen ohjelma saattoi alkaa.
Illan ohjelmaan kuului maailman ensimmäisten cm-lumiolympialaisten (hurraa, joukkue 3!) lisäksi luonnollisesti saunailua, makkaranpaistoa ja toki myös varsin paljon spontaania lauleskelua Egotripistä aina Finlandia-hymniin.
Noin parinkymmenen hengen joukosta ei yhden päivän aikana ehtinyt tutustua paremmin kuin joihinkin harvoihin, mutta kokemus oli silti erittäin mukava ja kaikki tyypit vaikuttivat todella iloisilta ja mukavilta. Ensimmäisen leirikokemuksen jälkeen ei voi kun odottaa uusia tilaisuuksia samaisen porukan kanssa hengailemiseen.
Ja huomenna harkkoihin :)
Muutaman tunnin päästä on aika lähteä viikonlopuksi leireilemään. En saa unta.
Toivottavasti kykenen rentoutumaan edes hetkeksi ja unohtamaan ikäväni. Vieraiden ihmisten keskellä ikävöinti on rasittavampaa kuin yksin kotona kököttäminen. Olen kuitenkin aika luottavainen, sillä musiikki on aina ollut paras tapa unohtaa kurja arki ja tänä viikonloppuna tulee varmasti laulettua enemmän kuin viimeisen puolen vuoden aikana yhteensä.
Nyt on muutenkin aika hyvä olo. Viime viikonlopun synkistelyfiilikset ovat vaihtuneet onnensekaiseksi odotukseksi ja ihmissuhteen lisäksi moneen muuhunkin ongelmaan on löytynyt ratkaisuja.
Odotan kovasti tulevaa kevättä rakkaani rinnalla. Kolmas kevät toden sanoo.
/ 03 /
“kosketus“
Koulu on mennyt sekin kaiken muun ohella vähän rimpuiluksi viimeaikoina. Kursseja pitäisi välillä tenttiäkin, mutten ole yksinkertaisesti onnistunut keskittymään lukemiseen. Kirjoittaminenkaan ei suju yhtään sen paremmin silloin kuin kyse on jostain kouluun liittyvästä. Tunnelin päässä häämöttää kuitenkin jo valoa, sillä pahin saamattomuusvaihe tuntuisi olevan jo takanapäin.
Viikonloppuna on tilaisuus rentoutua uusien
ystävien seurassa jossain päin hirvensaloa kakskertaa.
Vaikka leireily vähän
alimitoitetulla budjetilla menisikin, uskoisin sen olevan jotain mistä
voisi olla hyötyä henkisen hyvinvoinnin kannalta. Isältä lainassa
oleva 12-kielinen olisi ehdottoman hyvää varustusta, mutta taidan
jättää tällä
kertaa väliin koska a) pitäisi hommata uudet kielet ja b) sen
viritys on yhtä helvettiä (etenkin uusilla kielillä). No,
ehkä pärjään suun soittamisella
tällä kertaa. Ennen viikonloppua olisi vielä huomennakin
tiedossa yhdet ylimääräiset treenit. Erehdyttävästi
elämältä kuulostavaa
puuhaa.
Nyt on kai sitten enää odoteltava että Tiina tulee kotiin. Henkisesti hän sen jo tekikin.
Sauna on hyvää lääkettä liian vilkkaana juokseville ajatuksille. Sellaiset haihtuvat pois kuuman ja kostean ilman lyödessä iholle. Mieleni viihtyisi lauteilla melkein aina kauemmin kuin kehoni kestää. Siellä kaikki on niin rauhallista.
En tiedä kumpaa mietin tänään enemmän: vierelläni ollutta tyhjää seinää vai sitä että se ei enää näyttänytkään tyhjältä. Se näyttikin yllättäen kaikessa tyhjyydessääkin tarkoituksenmukaiselta. Se näytti tietävän että olin enää parin löylykauhallisen päässä paremmasta ymmärryksestä ja mielenrauhasta.
*yksi*
*kaksi*
Se jatkuu sittenkin.
~ menneet ~
Tammikuu ~ Joulukuu ~ Marraskuu ~ Lokakuu ~ Syyskuu ~ Elokuu ~ Heinäkuu ~ Kesäkuu ~Toukokuu ~ Huhtikuu
Kiitos. Palaute on tervetullutta esimerkiksi Satumaahan.
Arki, Ville Säävuori, 1999-2005
(c) Kaikki lukijat pidätetään