Uudestaan, uudestaan

Yksi tietotyöläisen vittumaisimmista työn piirteistä on se, että toisinaan tulee eteen tilanne, joka pakottaa tekemään jo kertaalleen työn uudestaan. Olipa asialla sähkökatkos, virus, laitevika tai inhimillinen virhe, otsaan tapahtuman johdosta kasvavan elimen koko on aina yhtä suuri. Useimmiten kunnollinen varmuuskopiointi pelastaa isoimmilta vahingoilta, mutta havereita silti sattuu.

Onnistuin maanantaina lomaltapaluufiiliksissä kädettämään edellisten päivien työni siihen malliin, että jouduin korjaamaan jälkiäni vielä tänäänkin. Ihan kuin olisi iskenyt joku rangaistus siitä, että piti kokonaisen kahden päivän loman. Samaan rangaistukseen voisi lisätä vielä siskon tietokoneen asennusrumban (josta avauduin uusimmassa Omenatarhapodcastissa), mikä murensi viimeisetkin sädekehän rippeet Applen tuotteiden ympärillä. Hyväksyttävä se vaan on: ihmisten tekemiä nekin.

Valmiin työn tuloksia on kuitenkin aina yhtä mukava katsella. Lauran Mac mini palvelee kuten tietokoneen kuuluukin ja korruptoitunut työprojekti alkaa hiljalleen näyttää siltä miltä pitäisi. Jospa huomenna jäisi jo aikaa elämiselle.