Ei huomenna

Odotin hänen tulevan jo tänään, mutten yllättynyt siitä ettei tullut. Kunpa osaisimme aloittaa alusta ja järjestää enemmän aikaa toisillemme. Monesta illasta ehtisi vielä nauttia vaikka kesä jo pitkällä onkin.

Tekemättömyyksistä ei juuri voi syyttää kuin itseään. Tässä kohtaa tunnustan olevani ihan hukassa itseni kanssa: en vaan yksinkertaisesti tiedä mitä haluan, enkä tiedä miksi. Se, että halutkin vaihtelevat päivästä toiseen, lisää vyyhtiin vielä yhden ulottuvuuden. No, varsin onnellinen ongelma kaikesta huolimatta.

Yksi eniten pelkäämistäni asioista on se, että joskus wanhana (olettaen, että tässä vielä vuoden tai pari eläisi) katuisi jotain mitä on jättänyt tekemättä. Mitään ei saisi jättää huomiseksi.