Niin mäkin sua

Ikävän huomaa vasta kun ehtii ajattelemaan muutakin kuin töitä. Tänään oli rento päivä, käväisin pikaisesti kanavallakin vaihtamassa kuulumisia. Tiinan kanssa ollaan vaihdettu vain yksi meili. Taisi lähteä jo aikaisin tänään Seinäjoelle kun kerroin etten tulisikaan mukaan.

Alunperin ajattelin palaavani jo ajoissa tänään, mutta ajatus muuttui viikon aikana. Miksi kiirehtiä pois jo perjantaina kun viikonloppuna voisi kerrankin ottaa vähän rennommin? Olisi kyllä ollut mukava päästä Seinäjoellekin, mutta sinne nyt pääsee aina. No, ajelehdin nyt toistaiseksi täällä sen aikaa kun huvittaa – eipä ole mikään kiire mihinkään suuntaan.

Ikävä tosin jo vähän nakertaa. Vaikka arkemme ei mitään suurta juhlaa olekaan, kyllä sitäkin vaan ihmeesti oppii kaipaamaan. Ja tietysti kissoja. Mahtavatkohan enää edes muistaa.

Huomenna voisi käydä ulkona, siis ihan vaan ulkona, jos on hyvä ilma. Tämä koko kaupunki on ihan kukassaan nyt kesällä ja ihmisiä on mukavan paljon. Sateet ovat tehneet luonnosta vihreän, joten kauniit puistot pääsevät oikeuksiinsa. Kaksin olisi varmasti aika mukavaa.