Pärnust

Pärnussa oli tänään aurinkoinen ja hieno päivä. Koko matka meni lähinnä nuokkuessa, mutta sainpa silti vähän purettua työtaakkaa junassa ja lautalla. Bussimatkan Tallinnasta Pärnuun käytin parin missatun podcastin kuuntelemiseen ja kesäisten maisemien ihailemiseen, joskin pilkkimistä oli havaittavissa tälläkin etapilla.

Härman grillin kana oli juuri niin hyvää kuin Tiina ennen lähtöä hehkutti, vaikka en itse sitä enää muistanutkaan. Ihan jees. Työtkin saatiin siinä määrin aluille, että ehdin toimimaan osa-aikaisena IT-apuna yön pikkutunneille asti. Majoitus täällä isän luona on kerrassaan loistava. Täysi ylläpito, sauna, oma vierashuone, langaton verkkoyhteys ja jopa yhteys paikalliselle smtp-serverille meililiikenteen jouhevuuden takaamiseksi.

Työympäristönä Viro, ja Pärnu, on siinä mielessä mielenkiintoinen, että webin ja verkottumisen sarallä täällä ollaan monessa suhteessa jo paljon Suomea edellä. Yritysten hinku ja näkyminen webissä on todella vahvaa, mutta osaaminen on hyvin tekniikkakeskeistä: filosofista puolta ei juuri ole toteutuksissa mietitty. Toisaalta kaikki avoimeen lähdekoodiin liittyvä on kuin luotu näille markkinoille, joten haasteiden lisäksi täällä on mielettömästi myös kiinnostavia mahdollisuuksia.

Tänään kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota siihen, että suomalaisilla on joku outo ylemmyydentunne ja tarve todistella alituisesti paremmuuttaan suhteessa virolaisiin. ”Eihän nää nyt mitään suomalaisia ole, mutta” -tyyliset heitot ovat erottamaton osa suomalaisen vironkävijän diskurssia. Hävettää. Toivottavasti virolaiset ajattelevat ihan samoin meistä.