Blogosfääri imee

Ei taida tulla monellekaan yllätyksenä jos tunnustan olevan intohimoinen webin käyttäjä. Surffaan paljon työssä, koulussa ja vapaa-ajalla. Vajaan yhdeksän vuoden surffauskokemuksen (niin, aloitin silloin joskus muinaisina aikoina kun webissä ei ollut kuvia ja kun ”Tervetuloa kotisivuillemme” tarkoitti ”helvetin hienoa kun olet osannut jostain ihmeen syystä tulla tänne”) perusteella olen nykyään enemmän kuin vakuuttunut siitä, että lähes kaikki maailman blogit ovat ihan silkkaa paskaa. Koska blogeja on enemmän kuin paljon, voi ihan turvallisesti sanoa ”lähes kaikki”, sillä jäljelle jää vielä ihan älyttömän paljon niitä hyviäkin.

Vielä suuremmalla varmuudella tiedän, että useimmat webin käyttäjät pitävät kaikkein typerimpänä mahdollisena sisältönä juuri Arjen kaltaisia haircut-blogeja (vaikka tämähän ei siis edelleenkään ole blogi). Itse olen kaikkiruokainen blogin sisällön tai tyylin suhteen, pidän kaikkia yhtä typerinä tasapuolisesti.

Eniten aivoon ottavat sivustot, jotka on kirjoitettu yhtä kaikkitietävän ja itsekeskeisen tyylisesti kuin tämä Arkikin. Ongelmana niissä on se, että kirjoittaja on usein jonkun alan osaaja, mutta vahingossa erehtyy neuvomaan blogissaan jotain täysin omaan alaansa liittymätöntä, mikä taas lähes aina johtaa siihen, että ”annas kun isi kertoo”-tyylinen juttu on alusta loppuun aivan järkyttävää tuubaa. Ja siinähän ei vielä olisi mitään pahaa, sitä samaa lannoitettahan 99,99% verkon sisällöstä on muutenkin, muttakun nykyään kun keskimääräisellä blogilla on jo kaksi* lukijaa (kirjoittajan lisäksi tämän puoliso tai naapurin koira), vähintään toinen niistä hairahtuu uskomaan mitä tuossa täysin tuulesta temmatussa jutussa sanottiin.

En ole koskaan ymmärtänyt esimerkiksi sitä, miksi joku jaksaa lukea Arkea. Itse tulen lähinnä huonolle tuulelle kun luen jotain tönkösti kirjoitettuja tylsiä jaaritteluja jonkun yksinäisen elämästä. Ainoa keksimäni selitys on ollut se, että jotkut varmasti osaavat ottaa lukemansa sillä asenteella että ”hahhaa, vitsi mikä apina. tämän pellen typerille jutuille pitää käydä nauramassa toistekin”. Apina pokkaa.

Joka tapauksessa, jos sinulla ei ole mitään asiaa (kuten minulla ei nyt ole), älä kirjoita verkkoon. Erityisesti älä kirjoita Kaikkitietäviä Totuuksia asioista joista et tiedä oikeasti yhtään mitään (kuten minä en blogeista). Ja vielä viimeiseksi, verkkoon kirjoittaminen pitäisi sallia vain oman äidinkielen kirjalliset perusteet hallitseville. (Päästäisiin viimein Arjestakin.) Vaikka onhan se toisaalta välillä ihan huvittavaakin kun joku toimitusjohtajan veljenpoika on kirjoittanut Oy Yritys Ab:n sivut täyteen lappeen Rantaa.

Ja nyt kun rumat ihmiset on haukuttu, täytyy vielä lopuksi hehkuttaa, että webistä löytyy nykyään aivan järkyttävän paljon todella hyvää ilmaista sisältöä. Lähes kaikesta on runsaudenpulaa ja blogosfääriä hyväksikäyttäen juuri itselle sopivaa sisältöä saa suodatettua nerokkaan helposti. Oma nerouteni on tässäkin valossa hyvin kyseenalaista. Kesti todellakin näin kauan tajuta miksi suodatin on suodatin. Ilya, olet nero.

Ei, Olet Bloggaaja.

(*) Kaksikin on jo 100% enemmän kuin mitä Matti Meikäläisen ”kotisivuilla” käy kun väärin konfiguroituja hakurobotteja ei lasketa.