Illuusio ajasta

Nyt alkaa näyttää pahasti siltä, että tässä käy niin legendaarisesti, että aika loppuu kesken. Viimeksi kun mietin aikakysymyksiä koko kesä oli vasta aluillaan ja kaiken ehtisi tekemään ihan hyvin. Nyt kun koulun ja työsuman alkamiseen on enää pari viikkoa, kaikki on vieläkin ihan vaiheessa. Tulee väkisinkin mieleen, että onko järkeä puurtaa päivästä ja viikonlopusta toiseen kellon ympäri kun nämä työt eivät ainakaan tekemällä tunnu loppuvan. Jos vaan suinkin saan itsestäni irti riittävästi, niin tämän syksyn lusin kyllä visusti koulun penkillä rentoutumassa.

Yhteinen elämämme on mennyt kevään ja kesän aikana pelkäksi asumiseksi. Jos järjestelisi asiansa paremmin, saisi enemmän aikaa elämälle ja ehkä samalla vähän enemmän järkeä tähän vaellukseen. Tiedän meneväni oikeaan suuntaan, mutta haluan myös pysyä tällä reitillä.

Ainiin. Nuppi my man on kotiutunut Suomeen. Senkin vanha pieru. Odotan yhteistä get-together iltamaa mahdollisimman pian. Hitto että onkin ikävä.