Maaliskuu 2005

Lauantai, 26.3.2005

Edelliset yöt ja päivät taas koneella. Olin vähällä luulla päässeeni kurkkuvaivasta eroon, mutta se tulikin takaisin astetta kovempana. ~~Maanan~~ Tiistaina on pakko ~~mennä lääkäriin~~ varata aika lääkärille, ei tästä tule enää mitään.

Kanavamme uudet sivut täydentyivät tänään kokonaan uusituilla Sanottua-sivuilla, jotka esittelevät kanavalta kerättyjä parhaita paloja. Jostain syystä tuollaisen pienen spesifin yhteishyväprojektin näpertely on tuntunut erityisen mielekkäältä. Ja se kyllä näkyy myös lopputuloksessa.

Keskiviikko, 23.3.2005

el flunssa

Liian monta päivää on kulunut rykimiseen ja äänen kanssa taistelemiseen. Olin toiveikas loppuviikkoa kohtaan, mutta illalla siirsin vielä huomisen laulutunnin ensi viikkoon. Maanantaina oli ensimmäinen kerta kun jätin kuorotreenit väliin. Perjantain harjoituksiin meneminen oli vielä suurempi virhe kuin edellismaanantain -- lauantaina ei tahtonut tulla ääntä ollenkaan.

Saisi jo loppua.

Vaikka sairastelu on vienyt voimia, jotain on kuitenkin mennyt parempaankin suuntaan kun parin viimeisen päivän aikana on jostain löytynyt lisäenergiaa työjuttujen eteenpäinviemiseen ja tämäkin sivusto on saanut pientä remonttia. Viisivuotismiitistä on luvassa tarkempaa tietoa hyvin pian. Tämän verran on kuitenkin varmaa jo nyt: siellä tulee olemaan hauskaa.

Uudelleen totuteltu yhteiselo rakkaan kanssa alkaa hiljalleen löytää uriaan. Iltaisin töiden jälkeen sohvalla rentoutuen, pienistä kosketuksista pitkin päivää. Nyt kun vuorokausirytmit menevät ristiin, aamuyöllä peiton alla tulee sanottua paljon enemmän kaiken hiljaisuuden keskellä kuin tavallisesti päivän hulinassa. Yöt ovat niin aitoja. Muut aistimukset ovat paljon virkeämpiä kun yksi aisti on pelistä pois.

Maanatai, 14.3.2005

Kurkkukipuisena herääminen on inhottavaa. Ja illalla on kuorotreenit.

Lauantai, 12.3.2005

Tiistai, 8.3.2005

Päivän mölinän hiljentyessä tasaiseksi hengitykseksi ja satunnaiseksi auton viuhahdukseksi jäljelle ei jää paljoakaan.

Eripuolelta huonetta tuijottaa elektronisia silmiä. Punaisina, palveluvalmiina. Jäisin mielelläni tähän, irti maailmasta, hetkeksi pidempään, mutta keho ei aina tottele mieltä.

Ajatukset alkavat tulvia päähän kunnolla heti kun pää on laskeutunut rennosti tyynylle. Mitä piti vielä tehdä, mitä voisi tehdä nyt, miten tekisin tämän ja sen eilisen joka jäi. Mutta ajatella etten ole aikaisemmin ajatellut tätä asiaa näin.

Elämä käy musertavan vaikeaksi heti kun tehtävälistat alkavat hallita sitä. Koskaan ei voi ehtiä tekemään kaikkea.

Se, että saa tehtyä jotain, on aina plussaa.

Maanantai, 7.3.2005

soita vähän koskettimia, se rauhoittaa

Unohdin.

meilaa nupille ja miialle

En löytänyt sanoja.

unohda, älä palaa sinne enää

Kunpa osaisinkin.

lepää hetki

En saa unta.

ole onnellinen

Olenkin. Mutta rauhaton.

Saatan lähteä huhtikuussa lappeen Rantaan. Olin vähän kahden vaiheilla ilmoittautumisen kanssa, mutta tytöt puhuivat ympäri. “Muuten meillä ei ole lainkaan tenoreita mukana. Paitsi Pekka. Kyl sun nyt täytyy tulla!“ Haluaisin -- ja haluan -- lähteä, mutta heikko rahatilanne mietityttää. Reissu on monen päivän mittainen ja kustannuksia tulee pelkkinä välittöminä kuluina yli sata euroa plus ruokailut ym. menot (lue: juomailut) päälle. Ehkä vielä joudun perumaan tuon ilmoittautumisen. En vaan kyennyt jättäytymään muiden seurasta poiskaan kun hetkeä aiemmin oltiin juuri keskusteltu siitä miten hienoja kokemuksia tällaiset yhteiset jutut on.

Lauantain hetket pyörivät vieläkin päässä. Tuohon päivään mahtui niin paljon, että siitä riittää muistelemista loputtomiin.

Sunnuntai, 6.3.2005

Päivitys: Turun Sanomat kirjoittaa lauantaisesta.

***

Perjantain esiintyminen meni osaltamme hyvin, mutta lauantain esiintymiset vielä paremmin. Murehdin etukäteen oikeanlaisen fiiliksen löytämistä, mutta se vaan tuli itsestään. Kahdeksan kuoron yhteisesitykset kuulostivat hyvältä ja laulaminen oli erittäin mukavaa. Spem in Aliumin ensiesitys Turussa oli siis menestys :)

Konserttien jälkeen suunnattiin ensin meille hetkeksi etkoilemaan ja sovittelemaan asusteita, minkä jälkeen talsimme Iskerin urheiluhalliin pystytettyyn karonkkapaikkaan.

Seura oli mitä parhainta, ruoka oli hyvää, juomaa oli enemmän kuin riittävästi, juomalauleskelu oli hupaisaa, ja (muutkin kuin oman seurueemme) naiset olivat kauniita (harmi kun oman daamini upeasta asusta ei tullut otettua yhtään kokokuvaa). Täydellinen ilta, siis.

Oli mukava nähdä lukemattomien tuntien työn jälkeisiä leveitä hymyjä ihmisten kasvoilla ja tutustua jälleen moniin uusiin (omankin kuoron) ihmisiin. Vähemmän mukavaa oli yrittää sisäistää sitä, että tähänastisen kuoro-urani ajan jonkunlaisena henkisenä tukena ja säteilevänä opastajana toiminut Pekka juhli nyt kanssamme viimeistä kertaa: osasto vaeltavat haamut kasvaa maanantaista lähtien yhdellä.

Frakkiennakkoluulotkin vähenivät aavistuksen verran kun viimeistään loppuillasta kävi ilmi juhlakansan todellinen luonto. Perin tavallisia ihmisiä niiden koreimpienkin asujen alta loppujen lopuksi kuoriutuu. Pointti ei ole itse asustuksessa vaan siinä miten sitä kannetaan.

Perjantai, 4.3.2005

tuu-le syö-mään mei-dän kan-ssa ke-ba-bi-a / syömään puisella haarukalla erivärisiä / ...

Meni taas viikko hirmuisesti nopeammin kuin osasin aavistaa. Tänään viimein koitti se suuri päivä kun menetettiin monia neitsyyksiä. Aluksi puin ylleni frakin ensimmäistä kertaa, tämän jälkeen pääsin ihastelemaan Akatemiantalon upeaa juhlasalia ensimmäistä kertaa, ja sitten osallistuin vielä ensimmäistä kertaa CM:n keikalle.

Akatemiantalon konserttiin osallistuneiden kuorojen yhteiset jatkot Panimoravintola Koulussa venyivät yömyöhälle. Juomalauluja riitti enemmän kuin tarpeeksi ja kun laulu loppui niin Ada-kebab kruunasi mainion päivän. Huomenna lauletaan taas.

~ menneet ~

Helmikuu ~ Tammikuu ~ Joulukuu ~ Marraskuu ~ Lokakuu ~ Syyskuu ~ Elokuu ~ Heinäkuu ~ Kesäkuu ~Toukokuu ~ Huhtikuu

Kiitos. Palaute on tervetullutta esimerkiksi Satumaahan.

Arki, Ville Säävuori, 1999-2005
(c) Kaikki lukijat pidätetään