Augustibluus 2004

Haapsalu - Pärnu,
13.-15.8.2004 | VS

 

Vaikka isä on asustanut Pärnussa jo vuosia, en ole kertaakaan päässyt vierailemaan siellä tai ylipäätään Virossa. Tämän vuoden Jazzeilla tuli puheeksi, että Haapsalussa järjestetään tänäkin vuonna bluesfestivaali johon osallistuminen ei ole ainakaan rahasta kiinni kun lippujen hinnat (n. 8e/pv) ovat suomalaisen näkökulmasta naurettavan halpoja. Päätimme järjestää tuolle viikonlopulle reissun Viroon, ja kuinka ollakaan, suunnitelmamme myös toteutui.

Kolmepäiväisen reissun selkeästi hintavin osuus meni juna- ja laivamatkoihin. Sesonkiaikana yksisuuntaisen laivamatkan saa lahden yli noin 20 eurolla, junalippu Turusta Helsinkiin maksaa noin 15 euroa. Edestakaiset matkat Turusta Tallinnaan olivat siis noin 70 euroa henkeä kohti.

Lähdimme matkaan jo perjantaina, suunnitelmissa oli ehtiä Haapsaluun illan pääesiintyjän keikan alkuun mennessä.

 

Kantosiipialuksella jossain päin Suomenlahtea. Takanani oikealla istuvalla miehellä näytti olevan edessään tutunnäköinen PowerBook.

 

Haapsalussa. Isä ja Asti olivat vastassa Tallinnan satamassa, josta lähdimme samantien köröttelemään autolla kohti Haapsalua. Reilua tuntia myöhemmin olimme paikallisen Kaubamajan pihalla parkissa. Kaupasta ostettiin hieman purtavaa illaksi jottei nälkä pääsisi yllättämään festaroinnin jälkeen.

Ensimmäinen todellinen kulttuurishokki oli se kun tavallisen ruokakaupan hyllyillä oli isot valikoimat viinoja. Vaikka tämä kauppa oli paikallisille kallis, meidän silmissämme kaikki näytti älyttömän halvalta. Hassua oli myös se, että valikoimasta löytyi paljon tuttujakin tuotteita kuten Taffelin sipsejä.

 

Festarialue. Augustibluus järjestetään erittäin kiehtovassa paikassa, vanhan linnan raunioiden suojissa. Linna-alue on kohtuullisen iso ja vain pieni osa siitä oli rajattu festarikäyttöön. Esiintymislava oli rakennettu korkeiden linnanseinien viereen niin, että tapahtumaa saattoi seurata paitsi alhaalta lavan edestä, myös ylempää aidatulta tasanteelta ja vielä senkin yläpuolella olevalta tasanteelta.

Kuten kuvistakin ehkä näkee, lava oli varsin pieni ja vaatimaton. Etenkin äänentoistolaitteet olivat sitä tasoa, että jo ensimmäisten biisien aikana tuli mieleen että toivottavasti saavat ensi vuodeksi hommattua jostain vähän tujumpia laitteita. (Ihan oikeasti, meillä on koulun bileissäkin tuhdimpia kamoja :)

 

Yöpuulle. Perjantain konsertin päättymisen jälkeen hyppäsimme autoon ja ajoimme parinkymmenen minuutin matkan päässä olevaan paikalliseen majataloon/motelliin, jossa yövyimme ensimmäisen yön. Todella kohtuullista korvausta (n. 10e/huone/yö) vastaan saimme käyttöömme kaksi erillistä kolmen hengen huonetta ja pääsimme vielä puulämmitteiseen saunaankin keskellä yötä.

Paikka vaikutti siistiltä ja asialliselta, mutta pesutilat olivat sen verran eksoottiset, että niistä oli ihan pakko ottaa muutama kuva. Vaikka suihkuvesi näytti paljaalla silmällä täysin puhtaalta, siinä oli niin paljon ruostetta että maku tuntui suussa todella pitkään. Saunan lauteet olivat lievästi sanottuna huterat ja naulattu kokoon rautanauloilla. Paneelien puut olivat joko vanhoja tai heikosti valikoituja koska pihkaa valui lähes jokaisesta laudasta kymmenen sentin välein. Itse kiuas oli sentään miehekäs. Se vei noin puolet koko pienestä saunasta ja näytti joltain, millä voisi määritellä termin ”venäläis-vepsäläinen”.

 

Täällä yövyimme. Aamun tullen oli aika katsastaa missäs sitä tuli nukuttua. Paikka näytti ulkoa päin osittain kivalta, osittain ei-niin-kivalta. Sisätilat olivat kuitenkin melko viihtyisät ja vessat olivat modernit ja toimivat. Kyllä tänne voisi tulla uudestaankin, varsinkin kun paikan emäntä vaikutti oikein mukavalta.

Vaan nyt oli aika jatkaa matkaa. Tänään tutustuisimme ensin Haapsaluun ja illalla olisi vuorossa lisää blues-festarointia.

 

Viron rautatiemuseo. Venäjän Tsaaria (jotakin niistä) varten kaupunkiin oli joskus rakennettu hulppean kokoinen rautatieasema. Yli kaksisataa metriä pitkä asemalaituri kuvastaa hyvin venäläisten suuruudenhulluutta. Pihalla seisoo noista ajoista muistuttamassa muutamia vanhoja junia ja vetureita, joita saa ihmetellä läheltäkin. Kävimme haistelemassa ulkona seisonutta rautaa ja sisällä museon kokoelmia. Ehdottomasti kannattava sijoitus. Liput museoon maksoivat alle euron, ulkosalla saa tepastella maksutta.

 

Haapsalu. Rautatiemuseolta suuntasimme keskustaan. Siellä eksyimme mm. torille, moniin kahviloihin ja yhteen ravintolaan. Torin mielenkiintoisin osio oli useimmilta silmiltä piilotettu liha- ja makeisosasto, jossa myytiin tuoreita leivonnaisia, karkkeja ja lihaa. Päällimmäisenä tuosta paikasta jäi mieleen yhdellä tiskillä ikäänkuin bonukseksi tavallisen pöydän päälle lämpimään esille laitetut kalat, jotka eivät hyvällä tahdollakaan näyttäneet millään tavoin syötäviltä. Leivonnaiset ja muut ruokatarpeet olivat halpoja, samaten jotkut vaatteet.

Ultra Bra on valistanut Anni Sinnemäen avustuksella suomalaisia Viron kulttuurista jo aikoja sitten laulamalla Pärnun lukuisista kahviloista. Kohvikkeja oli paljon myös Haapsalussa. Lähes jokaisessa kadunkulmassa on yksi, vähän samaan tapaan kuin täällä Turussa on kebab-mestoja.

Päivällä kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa. Tasokkaassa ravintolassa ateriointi maksoi suunnilleen saman verran kuin pikaruokalassa käynti kotipuolessa. Annoksien hinnat vaihtelivat viidestä kymmeneen euroon. Haapsalussa kuten Pärnussakin paikkojen hintataso vaihtelee sen mukaan missäpäin kaupunkia ollaan. Keskustan liepeillä turisti saattaa saada ravintolassa suomenkielisen ruokalistan kun taas laitakaupungilla ei välttämättä puhuta edes englantia, mutta hintataso onkin sitten huomattavasti edullisempi.

Pian kello olikin taas niin paljon, että oli aika jatkaa blues-rientoja.

 

Festarialue. Festarin ohjelma oli suomalaisen näkökulmasta hivenen jännästi tehty kun konsertit alkoivat vasta iltakuudelta ja jatkuivat pitkälle yöhön. Jos ensimmäiset bändit olisivat aloittaneet vaikka kahdelta, viimeisiäkin bändejä olisi ehkä jaksanut jäädä kuuntelemaan.

Augustibluusin suurin valtti oli ehdottomasti itse festarialue. Toinen mukava kokemus oli yleisö, joka oli kaukana suomalaisesta festariyleisöstä. Paikalle oli tullut kaikenikäisiä kuulijoita vauvoista vaareihin, enkä kahden illan aikana nähnyt paria hilpeää poikkeusta lukuunottamatta ensimmäistäkään änkyräkännissä ollutta ihmistä. Kunpa joskus näkisi vastaavanlaista käytöstä Suomessakin.

Turvatoimet loistivat poissaolollaan, ketään ei jaksanut kiinnostaa mitä ihmiset kantoivat alueelle tai sieltä pois. Muista järjestelyistä jäi ihmetyttämään vessat, jotka olivat maksullisia. Kahdella kroonilla (n. 13c) pääsi ränsistyneeseen ja hieman sotkuiseen vessaan, jossa oli pari pönttöä, muutama pisuaari ja pienenpieni käsienpesuallas johon tuli vain kylmää vettä. Vessapaperin sai mukaan ovelta kun maksu oli suoritettu. Hauska detalji oli se, että tästäkin maksusta sai paperisen pääsylipun :) Mikäli kävijämäärä olisi vaikka tuplat nykyisestä, yletöntä puskiin kuseskelua ei tuskin voisi enää välttää.

Musiikki oli jokatapausessa mainiota. Itseäni jäi hieman kaivelemaan se, että lähes jokainen bändi soitti pelkästään blues-kiemuroita eikä poikennut skaalasta yhdenkään biisin verran. Blues on mainiota musiikkia, mutta siihen kyllästyy väistämättä jos bändi toisensa jälkeen ei soita mitään muuta kuin sitä.

Lauantai-iltana soittanut brittibändi jäi esiintyjistä päällimmäisenä mieleen mukavana piristyksenä. Heidän ohjelmassaan oli vanhojen hittien lisäksi muutamia maukkaita uudelleensovituksia vanhoista funk- ja rockbiiseistä.

 

Katso video! Iso (320x240) - 8,5 mt Laajakaistayhteyksille Pieni (240x180) - 970 Kt Modeemille   Video on nauhoitettu digikameralla ja editoitu koosteeksi iMovie-ohjelmalla.

 

Totesimme joskus puolenyön jälkeen, että päivän bluesannos oli jo täynnä, emmekä enää jääneet odottamaan illan viimeistä artistia vaikka sen kerrottiinkin olevan todella hyvä. Ehkä ensi vuonna. Nyt matkamme jatkui puolestaan isän kämpille, Pärnuun.

 

Pärnussa. Sunnuntai valkeni Pärnussa yhtä synkkänä kuin parina edellisenäkin päivänä. Olimme varautuneet paljon lämpimämpään ilmaan, eikä mukana ollut edes takkia, joten kerrospukeutumisen salat tuli taas opittua uudelleen tämän reissun aikana.

Teimme päivällä muutamia lenkkejä kaupungin keskustassa ja mm. uimarannalla jossa ei näkynyt kehnon sään vuoksi juuri ketään. Aika kului todella nopeasti ja ennenkuin huomasimmekaan, olimme jo matkalla kohti Tallinnaa.

Laiva oli myyty täpötäyteen. Useimmilla oli mukanaan epäinhimillisen suuria määriä kaljaa tai muita kantamisia. Kun lähtökin vielä viivästyi vartilla, Helsingin satamaan palatessa tuntui mukavalta olla taas Suomessa.

 

<< Unessa.net < Arki < Menneet