<< Edellinen sivu

Pelkkää ruusuilla tanssimista?

Heti ensimmäiset päivät uuden koneen kanssa muistuttivat jo siitä, että Macintosh on todellakin vain tietokone. Moni asia kuitenkin puhuu macin puolesta, sillä se tekee parhaansa ollakseen empaattinen: valikot ovat selkeitä, toiminta johdonmukaista ja ohjeistus on säädyllinen. Tämä on huima parannus kaikille tutusta Windows-maailmasta, jossa viimeisen vuoden aikana on ihan oikeasti alkanut tuntumaan siltä, että mitä ikinä teenkin, kone suorastaan vittuilee minulle.

Ensimmäiset selkeät ongelmat koin muutaman ohjelman asennuksen jälkeen kun CD-asema lopetti toimintansa ilman mitään selkeää syytä. Mac-noviisina en vielä tiennyt, että OS X:n akilleen kantapää on oikeuksien tarkastus, jota täytyy tehdä vähän väliä, jotta järjestelmä pysyy kasassa. [Mikä ei lainkaan ole totta, mutta näin aluksi luulin. -Toim. Huom. ] Käytännössä levytyökalun oikeuksien korjaustoimintoa täytyy käydä hiplailemassa lähinnä uusien ohjelma-asennusten yhteydessä, joten eipä tuo kovin merkittävä ongelma ole ja noviisille tämä ratkaisu CD-aseman mystiseen kuolemiseen löytyi nopeasti mac-aiheisilta keskustelufoorumeilta.

Kovin monia ongelmia ei ensimmäisen kuukauden aikana ole tullut vastaan, mutta Airportin eli langattoman verkkokortin toiminnassa on muutaman kerran ilmennyt jotain häikkää. Ongelmat katoavat viimeistään uudelleenkäynnistyksellä, mutta se jos mikä on turhauttavaa laitteella, jota ei normaalisti tarvitse käynnistää uudestaan käytännössä koskaan. (Pakko mainita lisäksi, että juuri nimenomaan tällaisiin ongelmiin julkaistiin reilu viikko sitten ohjelmistopäivitys, jonka asennuksen jälkeen en ole havainnut minkäänlaisia ongelmia verkkokortin kanssa.)

Yksi mystisimmistä ongelmista tämän ensimmäisen kuukauden aikana on ollut sisäänrakennetun bluetooth-moduulin äkkikuolemat. Kävipä eräänä kauniina päivänä niin, että kun herätin koneen unilta, bluetooth ei mennyt päälle vaan valikkorivillä BT-ikonin kohdalla oli jotenkin erilainen ikoni, jonka selitteenä oli jotain tyyliin ”Bluetooth-moduuli ei käytettävissä”. Ohjeista ei löytynyt mitään apua, joten koitin uudelleenkäynnistystä. Kun sekään ei auttanut, aloin jo huolestua ja kolusin Applen tukifoorumit läpi. Löysin pari vastaavaa tapausta, joissa BT-moduuli oli yksinkertaisesti mennyt (ilman mitään sen kummempaa syytä) rikki ja jouduttu vaihdattamaan huollossa. Sain tässä vaiheessa hyvän syyn avata koneen pohjalevyn ensimmäistä kertaa, joten sammutin koneen uudestaan, avasin pohjalevyn neljä ruuvia ja ihailin asennettuja muistikampoja. Otin myös akun irti ihan vaan nähdäkseni millainen se on. En löytänyt minkäänlaista näkyvää vikaa mistään, joten käynnistin koneen uudestaan, ja hups, kaikki toimi kuin mitään vikaa ei koskaan olisi ollutkaan. Samainen bluetooth-yhteyden häviäminen tapahtui muutamaa päivää myöhemmin, jolloin se taas korjaantui uudelleenkäynnistyksellä. Hämärä vika, josta ajattelin soittaa vielä 90 päivän tukiajan sisällä Applecareen ja udella mahdollisia syitä. Olen kuitenkin käyttänyt konetta tänä aikana melko paljon ja ongelma on ilmennyt vasta kahdesti, eli enpä nyt vielä näiden oireiden perusteella ainakaan yöuniani menetä.

Risut ja ruusut lyhyesti

Kokosin koko kuukauden ajalta pienimuotoista listaa PowerBookin, Mac OS X:n ja ehkä eniten käyttämäni ohjelman Safarin hyvistä ja huonoista puolista. Ohessa listat ja joitain ajatuksia niiden tueksi.

PowerBook G4

Hyvää Kevyt (käyttökunnossa 2,5 kg) Tukeva (Metallikuoret, ei ulkonevia osia, jne) Uskomattoman huolellinen viimeistely Näppäimistövalo Näyttö Langattomuus

Huonoa Surkea akkukesto (alle 3 h) Kansi avautuu liian helposti Ohjauslevy sekoilee kirjoitettaessa (asetuksista huolimatta) ”Liian kaunis” (Pienikin lika, sormenjäljet yms näkyy melko helposti)

PowerBook on kaikin puolin tasavahva ja kauniisti toimiva kokonaisuus. Ilman Mac OS X:n kaltaista käyttöjärjestelmää siitä saisi paljon vähemmän irti. Sisäänrakennettu langaton verkkokortti ja bluetooth ovat ominaisuuksia joita oppii nopeasti käyttämään ja joista ei lyhyenkään käytön jälkeen luopuisi ilman älähdystä. Samaan sarjaan lukeutuu myös näppäimistön taustavalo, joka on kertakaikkiaan upea keksintö.

Näppäimistön tuntumassa möllöttävä ohjauslevy on muuten hyvä, mutta siihen on helppo osua kirjoittaessa. Tämä on aiheuttanut erittäin ikäviä yllätyksiä jo monta kertaa, ja netin foorumeiden perusteella en ole ainoa tähän ongelmaan törmännyt. Ohjauspaneelin säädöt ja asetukset eivät onnistu poistamaan tätä ärsyttävää ongelmaa, mikä tekee siitä entistä ärsyttävämmän.

Koneen laajakuvamainen näyttö on todella hyvä. Sitä katselee mielellään pidempiäkin aikoja. Kokonaisuus istuu alumiininvärisiin metallikuoriin kuin valettu ja kannessa hohtava omenalogo kruunaa kokonaisuuden. Koneessa ei ole minkäänlaisia ylimääräisiä tappeja, vipuja tai mitään muutakaan vipstaakia minkä voisi vahingossa saada rikki. Kannen kiinnitysmekanismi on toteutettu liian heppoisasti. Nyt kansi avautuu helposti (laukussa jopa itsestään), mikä ei ole lainkaan hyvä asia.

Kerrassaan säälittävän huono akkukesto miltei pilaa koko hienon kokonaisuuden. Kuukauden vanhalla akulla pääsee nauttimaan langattomasta työskentelystä huikeat kaksi ja puoli tuntia, joka on mielestäni aivan liian vähän. Jos viilaa virrankulutuksen minimiin sammuttamalla kaiken mahdollisen, voi hyvällä tuurilla saada yli kolmenkin tunnin käyttöaikoja, mutta valmistajan lupaamaan neljästä ja puolesta tunnista ainakin tällä kokoonpanolla jäätiin vain haaveilemaan.

Kouluarvosana: 9+
Kokonaisuus on ominaisuuksiltaan lähes täydellinen ja pitkälle mietitty, mutta erityisesti akkukesto ja jokunen muu pienempi yksityiskohta jäävät kummittelemaan.

Mac OS X 10.3.2

Hyvää Exposé Automaattinen verkon käyttöpaikka Ulkoasu ja viimeistely Komentotulkki (bash) Saumattomasti yhteentoimiva ohjelmisto (á la iLife) Tietoturva

Huonoa Dock Levytyökalun ”pakkokäyttö” Ohjelmien sulkeminen vs ikkunoiden sulkeminen Kursorin käytös Roskakori

Mac OS X on hämmästyttävä käyttöjärjestelmä. Täysin noviisi osaa käyttää sitä sujuvasti alle minuutissa ja sen tehokkaan käytön oppii alle viikossa. Järjestelmä palvelee sunnuntaikäyttäjää todella hyvin, ja mikä hienointa: se palvelee tehokäyttäjää vielä paremmin.

Erityisesti verkon käyttöpaikan automaattiset asetukset tekivät suuren vaikutuksen, mutta myös ennennäkemättömät ominaisuudet kuten Exposé ja iLifen kaltainen eri ohjelmistojen keskinäinen toiminta ovat erinomaisia esimerkkejä siitä miten nykyaikaisen käyttöjärjestelmän kuuluu toimia.

Tietoturvan kannalta Mac OS X näyttää todella hyvältä. Ohjelmien asennukseen vaaditaan aina ylläpitäjän salasana ja järjestelmä on turvallinen heti asennuksesta lähtien.

Paljon ihastusta ja vihastusta aiheuttanut Dock ei ole ainakaan meikäläisen mieleen. Käytettävyyden näkökulmasta koko idea on huono ja melko tehoton. Toisaalta - sunnuntaikäyttäjälle se sopii oikein hyvin. Ehkä suurin ärsytys Dockissa on siinä sitkeästi istuva roskakori, joka on toteutettu huonosti. Se ei esimerkiksi muista mistä sinne heitetyt tiedostot ovat tulleet, joten niiden palauttaminen voi olla melko tuskallista.

Levytyökalun oikeuksien korjaus -toiminnon käyttäminen on pidemmän päälle tylsää hommaa. Jos jotain haluaisin äksässä parantaa, se olisi ehkä se, että järjestelmä osaisi pitää huolen tiedostojen ja hakemistojen oikeuksista automaattisesti. Toinen vielä allekirjoittaneelle epäselväksi jäänyt kummastus on se, että ohjelman sulkeminen ja ohjelmaikkunan sulkeminen on eri asia. Kun ohjelmat toimivat tämän suhteen vielä epäloogisesti (toiset ohjelmat sammuvat kun ikkuna suljetaan, toiset ei), tätä ei voi kuin ihmetellä. Papukaijamerkki sille, joka osaa selittää naapurin mummolle miksi ohjelma ei sammu kun sen ikkuna suljetaan.

Kouluarvosana: 9 1/2
Käyttöjärjestelmä, joka näyttää ja tuntuu siltä kuin se olisi suunniteltu ihmisen käytettäväksi. Kauniin kuoren alta paljastuu osaavalle käyttäjälle täysiverinen UNIX-alusta, joka on paitsi vakaa ja turvallinen, myös erittäin monipuolinen ja tehokas.

Safari 1.2 (v125)

Hyvää Kevyt TABit Kursori häviää näppäimillä scrollatessa (toimii myös muutamassa muussa ohjelmassa) PopUp-killeri Tekstin skaalaus

Huonoa URLin täydennys Yhteensopivuusongelmat ”Paste and Go” -ominaisuus puuttuu Alkeellinen download manager

Safari on macistien riemuvoitto, Applen oma versio KHTML-enginestä. Kertarysäyksellä Mac-käyttäjien suosioon noussut selain on ehtinyt vasta versionumeroon 1.2 ja sen kyllä huomaa. Itse Operaan tottuneena jäin kaipaamaan monia ominaisuuksia, joita Safarissa ei vielä ole, ja toisaalta monia ominaisuuksia, jotka muissa selaimissa on toteutettu paljon paremmin.

Safarissa on Applelle tuttuun tyyliin kuitenkin muutamia fiksuja oivalluksia. Tekstin skaalausominaisuus on toteutettu esimerkillisen hyvin ja kirjanmerkkivalikon ylläpito on helppoa. Tabit on onneksi olemassa, mutta niiden toteutus ei ole ihan paras mahdollinen. Ehkä eniten kaipaisin Safariin kuitenkin (mm. Operasta tuttua) paste and go -tyylistä ominaisuutta, jotta sivujen availu olisi piirun verran helpompaa.

Kouluarvosana: 7 1/2
Hyvää yritystä, mutta liikaa lapsentauteja ja selkeää ajattelemattomuutta. Safari on OS X:n mukana tulevista ohjelmista selkeästi ainoa, joka ei ole nykymittapuun mukaan käytettävyydeltään aikansa tasalla (ellei Internet Exploreria lasketa ;).

Ajatuksia ensimmäisen kuukauden jälkeen

Windows-veteraanin silmin Mac OS X näyttää satumaiselta. Lyhyen kokeilun jälkeen se myös tuntuu siltä. Ajatus macin hankkimisesta alkoi käymään realistiseksi kahden merkittävän oivalluksen jälkeen:

1. Mikään ohjelmisto tai tekijä ei sido minua tähän ympäristöön, ja
2. Ei enää koskaan (Windowsin) uudelleenasennusta

Viimeistään jälkimmäisen oivalluksen jälkeen peli oli jo selvä: hyvästi Windows. Tämän suuren periaatepäätöksen jälkeen loppu on ollut lähinnä tutustumista uuteen maailmaan ja valinnan oikeellisuuden tarkastelua. Ensimmäisen macintosh-kuukauden jälkeen täytyy kyllä rehellisesti todeta, että enpä ole katunut päätöstäni hetkeäkään.

Macintosh on poikkeuksellinen tietokone. PowerBook on poikkeuksellinen Macintosh. Pienet asiat tekevät käyttökokemuksesta unohtumattoman. Se kun kone käynnistyy heti eikä minuutin päästä, se kun joku sammuttaa valot ja kone huomaa valaistuksen muuttuneen, himmentää näyttöä ja sytyttää näppäimistövalot päälle. Kun kolmesataasivuinen PDF aukeaa alle sekunnissa tai kun koko kovalevyn kattava haku palauttaa ensimmäiset hakutulokset silmänräpäyksessä.

Miellyttävä käyttökokemus johtuu osaksi myös siitä, että panostin alkujaankin ehjään kokonaisuuteen. Kotona on toimiva langaton WLAN-verkko ja koneen saa helposti mukaan kun nakkaa repun selkään. Puhelimen kalenteri ja yhteystiedot synkkautuu automaattisesti ja langattomasti bluetooth-yhteyden yli. Kaikki toimii yhdessä, yhtenä kokonaisuutena.

Monet nykyään jo arkisiksi muuttuneet toiminnot ja toimintatavat saavat sivustakatsojat usein hämmästelemään (”Wau! Voiks tolla tehdä noinkin?!”, ”Hei, miten sä ton teit!?”). Toisaalta vieläkin törmää usein hyvin tavanomaisilta ongelmilta vaikuttaviin tilanteisiin, joita ei vaan osaa ratkaista koska ei tunne järjestelmää tarpeeksi hyvin.

Ehkä suurin muutos onkin ollut se miten ongelmat ratkeavat Macintosh-piireissä. Sanalla sanoan: helposti. Yleensä kaikkeen löytyy vastaus joko koneen sisäisistä ohjeista tai joltain mac-keskustelufoorumilta. Kertaakaan ei ole vielä tullut eteen tilannetta että vastausta ei olisi löytynyt, mutta siitäkin huolimatta monet vanhemmat mac-käyttäjät ovat tarjonneet viisaita neuvojaan ja apua jos ongelmia tulee vastaan. Macilla kun suurimman osan ongelmista osaa ratkaista ihan tavallinen ihminen - ei siis tarvitse olla nörtti. Ja jos ongelma ei ratkea, on selvää että kyse on jostain isommasta ja tällöin mennään automaattisesti ammattilaisen luo.

Päivittäiseen työskentelyyn Mac-ympäristö on vaikuttanut aika vähän. Käytännössä eron huomaa vain siinä, että yleisimpien ohjelmien käyttö on jonkin verran jouheampaa ja nopeampaa uudenkarhealla läppärillä kuin parin vuoden ikäisellä pöytäkoneella. Virustorjuntaohjelmaa en ole viitsinyt edes asentaa ja spammit suodattuvat (virusten kanssa) oikean postin joukosta automaagisesti ilman sen kummempia kevätjuhlaliikkeitä.

Harmaita hiuksia Switch-ilmiö on aiheuttanut vain koulussa. Mikroluokan koneilta kuuluu toisinaan satunnaista sadattelua kun näppäinkomennot tuntuvat vääriltä, IE sylkee popup-mainoksia silmille ja Exposé ei käynnisty vaikka kuinka haroisi hiirtä näytön kulmaan.

<< Switch