Joulukuu 2004

Keskiviikko, 29.12.2004
klo 06:57

Aamut ovat olleet pitkästä aikaa iloisia ja pirteitä. Muutama päivä Seinäjoella Tiinan vanhempien ja ystävien seurassa kului nopeasti. Ärsyttävistä nelijalkaisista huolimatta maaseudun rauhallinen tyhjyys teki hyvää. Etenkin kun päivät kuluivat mukavien ihmisten seurassa.

Täällä kotona ehdittiin reippailemaan vain yksi päivä, mutta mukaan ehdittiin onneksi mahduttamaan hetki Lauran ja Äidin seurassa.

Reilun tunnin päästä nousemme linja-autoon joka vie meidät Helsingin satamaan. Illansuussa ehditään toivottavasti lämmittämään sauna Pärnussa. Tässä vaiheessa tuntuu vähän ankealta pakata uudelleen laukkua jota ei ole vielä ehtinyt edes purkaa, mutta reilu viikko ilman tietokoneita ja mitään muutakaan turhan tuttua saa toivottavasti mielen muuttumaan.

Tältä erää kiitos tästä vuodesta.

Maanantai, 20.12.2004

Ennen digitaalia

Käytiin Lauran ja Tiinan kanssa pitkästä aikaa mummin luona syömässä. Serkkupojat Joonas ja Juho sattuivat samaan aikaan paikalle, joten visiitistä tuli odotettua letkeämpi.

Mummi, kohta 75, on mukava, mutta melko voimakas persoona. Puheenaiheiksi ei pidä valita mitään politiikkaan tai rasismiin liittyvää koska erityisesti näistä on vieläkin tuoreessa muistissa monia sota-ajalta peräisin olevia mielipiteitä ja käsityksiä joita ei yksinkertaisesti pidä kyseenalaistaa. Ymmärrettävää, mutta valitettavaa.

Samoin on valitettavaa se, että viimeisen vuoden aikana mummin (lähi)muisti on alkanut selvästi heikentyä. Monet arkiset asiat käyvät vaikeiksi kun ei tahdo muistaa viidentoista minuutin tai edellisen päivän takaisia asioita.

Säävuoren suvussa kulkevan jästipäisyyden lisäksi mummilla on onneksi vieläkin paljon mielenkiintoisia ajatuksia. Yksi mietityttäneimmistä oli jokin aikaa sitten puhelimessamme käymä keskustelu tulevaisuudesta, jossa pohdiskeltiin sitä miten entisajan käpylehmistä on päädytty kännyköihin ja tietokoneisiin. Mummilla oli tähän liittyen hyvä kysymys:

Kun nykyään on ne kaikki digitaalit, niin mitä tulee digitaalin jälkeen?

Perjantai, 17.12.2004

”No miltä nyt tuntuu”-osastoon voisi näin aamutuumaan sanoa että ei yhtään miltään. Itseasiassa, olin unohtanut koko jutun intensiivisen Tiinan kanssa hengailun ja tämänpäiväisen tentin viedessä kaiken huomion. Vaan kyllä tästä vielä joku kompleksi saadaan aikaiseksi, ei hätää.

Myöhemmin:

Nämä päivät ovat perinteisesti olleet tavalla tai toisella hankalia ja niin tänäänkin. Loppujen lopuksi kuitenkin ihan hyvä päivä.

Tuon vuoden täytyi olla hyvä vuosi, sillä kaksikymmentäviisi vuotta sitten

Kiinassa otettiin käyttöön yhden lapsen politiikka
Saddam Husseinista tuli Irakin presidentti
Jean Monnet ja Mika Waltari kuolivat
Todistettiin, että laajalti käytetyssä talidomidi-lääkkeessä esiintyi optista isomeriaa: lääkkeen toinen muoto ehkäisi pahoinvointia ja sen peilikuva aiheutti sikiön epämuodostumia.
Francis Coppolan elokuva Ilmestyskirja Nyt! näki päivänvalon

En muista tätä itse, mutta 17 vuotta sitten tänä päivänä omistin itsetehdyn inkkaripäähineen. Toivoin, että viimeistään illalla olisi tullut jonkinlainen ”Ville, et ole enää lapsi”-olo, mutta vitut.

örörörörörörörrr.

Niin, ja kiitos taas kerran. Kaikille :)

Keskiviikko, 15.12.2004

Rakas ystäväni Nuppi wanheni tänään taas vuodella. Näemme toivottavasti jo huomenna Kemopetrolin keikalla, mutta viimeistään perjantaina. Muutaman päivän takainen jäynä (Quicktime, 0,5Mt) oli vielä *köh* tällaisen nuorekkaan 24-vuotiaan tekosia, vaan miten mahtaakaan tällainen äkillinen wanheneminen vaikuttaa nuoreen mieleen? Ei ainakaan hyvin, uskoisin.

Tiina palaa tänään kotiin. Pitkästä pitkästä aikaa. On vaikea päättää millä tavalla neidon toivottaisi tervetulleeksi, mutta onneksi tässä on vielä muutama tunti aikaa. Kutkuttavia hetkiä.

[17:47]
Nyt jännittää jo vähän. Koti on (melkein) valmiina toivottaakseen kaivatun asukin takaisin. En ehtinyt edellisyönä unille joten tässä välissä ehtii koisimaan vielä jokusen tunnin. Mikäli vaan jännitykseltään suinkin kykenee.

Lauantai, 11.12.2004

Muutaman tunnin päästä lähdetään sykeröpoikien kanssa laivailemaan. Edelliseltä loma/työreissulta jäi muistoksi mm. reilun 200 euron puhelinlasku, mikä latistaa hieman fiiliksiä mutta eiköhän tästäkin jotain saada aikaiseksi.

Viikonlopuksi jäi vielä melkoisesti tekemistä mikä pitäisi hoidella sitten reissailun jälkeen, eli sunnuntai-illasta on luvassa mielenkiintoinen.

Ja sitten on vielä kaikki kaipuujännityksetkin.

Keskiviikko, 8.12.2004

Paksut tummat pilvet varjostavat koko kaupunkia. Jalkakäytävällä toimettomana lojuva sora narisi jalkojen alla kävellessäni lähikauppaan. Sulkemisajan lähestyessä myyjät käyvät hyvittavan hermostuneiksi. Asiaan kuuluu, että töistä pitää päästä pois niin nopeasti kuin mahdolista. Maitopurkit viuhuvat lukulaitteen ohi vauhdilla josta ei tavallisina työtunteina kannata haaveillakaan.

Kotiin palatessani teen iPhoton arkistoissa fiilistelyretken vuoteen 2000 Donkkarien Hyvää Yötä ja Huomenta -levyn säestyksellä. Järisyttävä kokemus. Tuosta ajasta on kasvettu hurjasti, mutta siitä on myös jäljellä aika paljon. Kelpaa muistella.

Maanantai, 6.12.2004

Aika on taas rientänyt. Thorsten ehdotti viikon lomaa Ibizalle ennenkuin lopullisesti ja peruuttamattomasti wanhenen. Ei taida rahat riittää Ibizalle asti, mutta kyllä jottain tarttis tehrä.

Samaan aikaan Suomikin vanhenee. Onneksi olkoon, ja Kiitos.

..ja Espanjassa räjäyttelevät pommeja. Yhden juurikin samassa kaupungissa josta muutama päivä sitten lensin Helsinkiin. Pässit.

Ainiin. Stormykin jo vähän uhkaili tulevansa Suomeen jossain vaiheessa. Toivotin tervetulleeksi :)

Perjantai, 3.12.2004

Arki:Mobile on jo vuoden ikäinen. Jännää, sillä siitä on tullut elämäntapa.

Torstai, 2.12.2004

Say goodbye to London

Yöllinen kotiinpaluu Torreviejasta tuntui paljon paremmalta kuin odotin. Ja olin sentään odottanut tätä jo jokin aikaa. En nyt ehkä suoranaisesti odottanut, mutta pientä koti-ikävää sitä kyllä välillä vähän pukkasi.

Montpellier tuntui jääneen matkan vähiten mieleenjääneeksi tuttavuudeksi vaikka -- tai ehkä juuri siksi, että -- siellä oli Tiinakin. Torreviejassa vietin muutaman päivän enemmän, mutta sieltäkin oli varsin helppo lähteä pois sen kummempaa haikailematta. Espanja ei ole, eikä ensinäkemältä koskaan tule olemaankaan, minun makuuni. Samaa tosin voisi sanoa Ranskasta. Vaikka eihän Montpellierissä sinänsä mitään vikaa ollut. Se vain ei ollut .. jees.

Mutta Lontoo. Oi, Lontoo.

Haparoivan alun jälkeen tuohon kaupunkiin kiintyi nopeasti. Ja vaikken ehtinyt nähdä koko kaupungista kuin pienenpienen murto-osan, siitä jäi silti sellainen maku että uudestaan pitää päästä. Kaikkein vaikeinta oli kuitenkin hyvästellä kaikki ne lukuisat tutuksi tulleet omppufanit joiden kanssa vietettiin iloisia ja hampaita kalisuttavia hetkiä Regent Streetillä. Monien yhteystiedot on kuitenkin tallella, joten yhteydenpito jatkuu varmasti.

Nyt, kotona, Lucky Bag nurkassa ja omppupaita henkarissa. Heiii, hei!

~ menneet ~

Marraskuu ~ Lokakuu ~ Syyskuu ~ Elokuu ~ Heinäkuu ~ Kesäkuu ~Toukokuu ~ Huhtikuu

Kiitos. Palaute on tervetullutta esimerkiksi Satumaahan.

Arki, Ville Säävuori, 1999-2004
(c) Kaikki lukijat pidätetään