Steve Jobs :
“[iTMS]
will be in Europe
later this year.“
(MacMinute.com,
28.4.2004)
Musiikki on arkea. iTunes tekee musiikin kuuntelemisesta samalla tapaa nautinnollista kuin OS X tekee tietokoneen käyttämisestä. On tärkeää, että tuntee ohjaavansa konetta eikä toisinpäin.
Windows-iTunesilla opin kuinka hienoa on etsiä radiossa soinut hyvä biisi iTMS-palvelusta ja kuunnella saman levyn muita biisejä ennen mahdollista vierailua levykauppaan. Nyt teen samaa kesän festareilla esiintyville tuntemattomimmille nimille ja tiedän mitä en ainakaan halua joukosta missata. Nautin täysin rinnoin kokemuksistani jo nyt, mutta pian tyytyväisyys kasvaa entisestään.
Musiikin suhteen olen paitsi suurkuluttaja, myös keräilijä. Haluan CD-levyn (tai vinyylin) kokonaisena, kansineen päivineen. Levyn ostan mieluummin tutusta musakaupasta kuin netistä, koska ostotilanne on samalla sosiaalinen tapahtuma ja pelkkä levyjen plärääminenkin on silkkaa fiilistelyä. Kun tulen kotiin, rippaan levyn käyttöä varten koneelle ja laitan levyn hyllyyn. Jos tulee sellainen fiilis, saatan kuunnella levyn kuulokkeiden kanssa tai muuten vaan fiilistellen (CD-)soittimella, mutta aika harvoin nykyään.
Muun kuin lempimusiikin (lähinnä rock, pop, indie ja 60-70-luvut) suhteen olen kuluttajana paljon passiivisempi. Ostan sinkkuja vain aniharvoin, koska ne ovat mielestäni ylihinnoiteltuja, ja vähemmän tuttuun musalajiin en koske oikeastaan lainkaan. Siispä suurin osa nykymusiikista ja hyvistäkin sinkuista jää kokonaan ostamatta.
Netistä (laittomasti) imuttaminen on perseestä ainakin kahdesta syystä: suurin osa jaossa olevasta kamasta on tavalla tai toisella skeidaa (raitojen nimet on miten sattuu, ripattu huonosti tai huonolla pakkauksella, id-tagien sisällöstä ei kannata edes haaveilla) ja toisekseen, se on helvetin tyhmää. Itsekin musiikkia harrastavana ajatus jonkun tekemän hengentuotteen varastamisesta ei juurikaan sytytä.
On kuitenkin joitain tilanteita, joissa verkosta lataaminen tuntuu järkevältä. Muutamaan otteeseen olen joutunut turvautumaan P2P-imutteluun sellaisten raitojen kohdalla, jotka ovat yksinkertaisesti kuluneet levyltä niin puhki, että niiden rippaamisesta ei enää ole tullut mitään. (Note: CD-levyt ja ahkera autosoitto on iso nou-nou.) Toinen tilanne, jossa verkosta ladattu musiikki kiinnostaa on uusi listamusa. Tuskin koskaan alan ostamaan koko levyllistä hip-hoppia tai europoppia (pl. 80- ja 90-luvun ”helmet” tyyliin Europe ja Pandora =D), mutta joitain yksittäisiä raitoja voisin hyvinkin latailla koneelle eikä fyysisten levyjen tai kansien puuttuminen haittaisi yhtään.
Ja tässä kohtaa astuu kuvioon iTMS. Se tarjoaa kaiken mitä voin netistä ladattavalta musiikilta haluta: uuden ja vanhan musan joko kokonaisina albumeina (soittolistoina) tai yksittäisinä biiseinä hankittuna. Tällä hetkellä jenkit maksavat biiseistä alle euron kipale ($0.99). Musiikin saa noudettua suoraan iTunesilla -- 24/7/365! -- omalle kovalevylle, nopeasti ja vaivattomasti. Laillisesti ostetun musan mukana seuraa paitsi aidot kansikuvat sähköisessä muodossa, myös täydelliset id-tagit. Sähköisessä muodossa samaa biisiä voi kuunnella viidellä eri koneella ja kokonaisen soittolistan (albumin) voi polttaa seitsemän kertaa CD-levylle.
Musiikilliset tottumukseni saattavat päästä tänä vuonna melkoiseen kulttuurikylpyyn.
Tervetuloa, iTMS Europe!
Joskus se viiltelee. Huonoina hetkinä sitä kyseenalaistaa haluamansa. Vahva, maailmankuvaa muotoileva rakkaus on hieno tunne, mutta sitäkö vain nämä kaikki vuodet etsin?
Tuskin.
Etsin kaipausta joka tuntuisi kivun sijasta lämpimältä.
Suudelmia, jotka
eivät ole pelkän himon kyllästämiä.
Kokonaisuutta, joka on enemmän kuin osiensa summa.
Ja kaikki, lopulta, johtaa vain uudenlaisiin ongelmiin ja erilaisiin haaveisiin.
Irkkikeskustelu kaveripiiriä jännällä tavalla yhdistävän tuntemattoman kanssa muistutti menneistä, jotka muistan vieläkin hyvin, ja nykyisestä jolle en usein osaa antaa tarpeeksi arvoa.
Ymmärrän nyt, että rakkaudella on monia muotoja, ja että rakkaus ei ole poissulkevaa. Voin rakastaa ketä haluan, ilman että sitä tarvitsisi kyseenalaistaa tai hävetä. Itseasiassa, on suuri rikkaus kun on niin paljon läheisiä ystäviä.
Mutta se, mikä tänään pysähdytti, oli jälleen kerran vain pieni arkinen totuus:
ikävä on osa onnea.
Kesäfiiliksen lopullinen konkretisoituma on se hetki kun jättää aamulla loskakeleissä hassun hajuiseksi muuttuneen talvitakin naulaan ja pukee ylleen yli puoli vuotta unohduksissa olleen kesäisemmän version. Ei hanskoja, ei kaulaliinaa, ei pipoa.
Ensimmäinen fiilis on epäilyttävän kevyt olo. Sen jälkeen kädet huomaavat taskujen olevan tyhjät. Pikaisen varusvaihdon jälkeen olo on vieläkin kumman kevyt ja kesäinen.
Mittari näytti yli 17 astetta varjossa kun lähdin polkemaan töihin. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Olin hetki sitten katsellut keittiön ikkunasta kuinka talojen väliset käytävät ja tiet kuhisivat elämää. Todellakin -- nyt on lämmin!
Eniten kaipaan toimettomista päivistä niitä pieniä havaintoja, joita tuli tehneeksi kun ei ollut sen kummempaa tekemistä. Kuinka läheisen talon seinustalle ilmestyy ensin yksi leskenlehti ja miten niitä onkin seuraavalla kerralla jo kymmeniä. Nyt nämä pienet havainnot rajoittuvat lähinnä koulumatkan varrelle ja sillekin vain hatarasti, koska pyörällä liikkuessa ei juuri ehdi kiinnittää huomiota muuhun kuin liikenteeseen.
Kesä, olet tervetullut.
From: Ville Säävuori
Subject: Linkkien ihmeellinen maailma
Date: Mon, 12 Apr 2004 20:36:29 +0300
To: Jarmo Lundgren
Pääsiäistä! (Vai menikö se jo?)
Pitkältä tuntunut, joskin varsin rentouttava, periferialoma katkesi onnistuneesti siihen kun PB avautui Wlanin kantaman sisällä tutun aurinkoisessa olohuoneessa. Tällä kertaa eksyin niin hienon linkkikimaran kautta niin älyttömän hienon ohjelman ääreen, että oli pakko jakaa ilo kanssasi.
Kaikki lähti Jannen Schizo-blogista:
http://www.kolumbus.fi/janne.toivoniemi/
...josta oli linkki Gurus versus Bloggers -juttuun:
http://www.designbyfire.com/000076.html
...jonka kautta löytyi kerrassaan loistava mugshot nöyryytetystä Don Normanista:
http://www.hicksdesign.co.uk/journal/
Olin jo lopettaa tähän, kunnes tajusin että ko. sivullahan on kovasti Mac-höpinää. Kiinnitin erityisesti huomiota entryyn, jossa kehuttiin Quicksilver-niminen softa maasta taivaaseen. Koska nykyään olen macisti, ja koska kaikki macistithan ovat visuaalisrajoitteisia (eli eivät voi käyttää mitään mikä ei myös näytä hyvältä), ei tuotakaan voinut vielä koitaa kun kuvakaappausta ei löytynyt.
Sivulla oli kuitenkin linkki What Do I Know -blogin entryyn, jossa ko. softaa kehuttiin lisää:
http://whatdoiknow.org/archives/001601.shtml
Tuokaan ei vielä oikein sytyttänyt, mutta viimeistään tämä tutoriaalin muotoon puettu esitys vakuutti:
http://vjarmy.com/archives/000620.php
Asensin ko. ohjelman - ja voi helvetti! Aivan käsittämätöntä. Tuo on jotain sellaista mistä olen unelmoinut jo jonkin aikaa. Parin tunnin kokeilun jälkeen sitä ei vielä osaa täysillä käyttää, mutta tehokkuus on aika ilmeinen. Definitely sarjassamme juttuja jotka lennättävät tuolilta.
(Tämän jutun kirjoitus tapahtui seuraavasti: Omppu-Space, näpyttelyä: ”j-a-r”, nuoli alas, tabulaattori, enter. ...Oikeasti aivan helvetisti kätevämpää kuin miltä kuulostaa =D)
- VS
PS. Tästä tuli näemmä avoin kirje. Tsori.
Egotripillä
Pitkästä aikaa Säätämöllä. Paikka tunnetaan nykyään nimellä Kubi, tänään oli kuulemma tasan puoli vuotta avajaisista. Ei ilmaista viinaa, mutta sitäkin parempaa livemusiikkia. Illan aloittanut Daisy jäi tällä kertaa näkemättä, mutta eipä tuo tuntunut menoa juurikaan haittaavan.
Egotripin tuoreen (ja jo nyt kultaa myyneen) kokoelmalevyn kunniaksi koostetun kiertueen tämäniltaisella biisilistalla oli harvinaisen herkullinen otos bändin uusia ja vanhoja rytinöitä. Sinä vain oli mainio aloitusbiisi ja sitä seuranneet pois minusta paha henki (pahis), tänään ei kukaan vastaa (manic), sinä, käytettyä ilmaa ja unihiekkaa (unis) saivat tunnelman heti alkuunsa kerrassaan hurmiollisksi.
Vanhasta matskusta mieleen jäi ainakin hei pieni ja gloria, joita ei useimmilla keikoilla kuulla. Tuhdin 19 biisin setin jälkeen saatiin vielä 2x3 encorea. Biisilistalle encoreiksi raapustetut lautturi ja elokuu vaihdettiin jostain syystä lennossa ja ehkä eniten odottamani ulkopuolella jäi myös kokonaan soittamatta. Ehkä ovat jo kyllästyneet siihen.
Oli kyllä mukava nähdä poikien rento meininki. Knipi oli jossain vaiheessa niin fiiliksissä varovasti nyt -biisin kanssa, että unohti sanat ja Mikki sooloili (ylläri!) taidokkaasti pianonsa kanssa, mutta kumpaankin oli reaktiona vaan yleisön villiintyminen entisestään.
Egotrippi - olette kultalevynne ansainneet!
Kiitos tinnu.
Talvet ovat perseestä, koska silloin ei voi seikkailla. Opiskelu on perseestä, koska se häiritsee seikkailuja. Parisuhde myös. Krooninen rahapula on näistä kuitenkin pahin.
Tänään kampus näytti siltä, että kevät on todellakin tullut. Näin talven otteesta rimpuillutta nurmikkoa. Haalean vihreää, elotonta. Pian sekin jo elää. Kuten me kaikki.
Liian pitkään koulutöiden ja muun masentavan kimpussa. Teho häviää ylikierroksilla.
Toivon kesästä mahdollisimman lämmintä, huoletonta ja seikkailurikasta. Odotan jo nyt provinssia, laitureita, ruisrääkkiä ja jazzeja. Ja siinä oli vasta ne tärkeimmät festarit. Wau.
~ menneet ~
Kiitos. Palaute on tervetullutta esimerkiksi Satumaahan.