Lähestymme toisiamme. Hitaasti, mutta kuitenkin. En missään vaiheessa kuvitellutkaan että matka olisi helppo, mutta olen toden totta moneen kertaan joutunut silti punnitsemaan vaihtoehtojani. Tuntuu hyvältä kun löytää niitä hyviä hetkiä joiden vuoksi on ollut valmis tähän kaikkeen.
Tytöllä on jonkunlainen sadistinen tarve paiskoa ja myllertää tavaroita suutuspäissään. Se vielä menisi että peuhaisi omillaan, mutta kun meikäläisenkin luentomateriaalit ja ties mitkä tavarat eksyvät epäedullisille lentoradoille niin touhu alkaa hieman sapettamaan. Pelkään, että jokin kaunis päivä menee rikki jotain minkä jälkeen ei enää tapella. Joskus aikoinaan harrastin koulussa vähän samanlaista toimintaa. Ala-asteella.
Muuten painovoima on pysynyt aika tasaisena. Joku viisas mies on laskenut, että tarpeeksi lujassa vauhdissa valokin taipuu. Tuntuu kuin olisin taipunut koko viikon. Nämä lyhyet irtaantumiset tuosta myllerryksestä ovat kai elintärkeitä, tuskin sitä muuten jaksaisi.
Mutta hyvä kun jaksaa. Kevät tekee tuloaan niin vauhdikkaasti, että aurinkoisina päivinä ei voi kuin hymyillä. Haaveilen jo merelle pääsemisestä. Jokohan sitä ensi kesänä pääsisi purjehtimaan taas omalla laivalla?
Pitkän päivän pääteeksi täytyy yrittää selvitellä ajatuksiaan kun yöunista tulee jokatapauksessa liian lyhyet. Se, että tuleeko nukuttua liian vähän vai ihan saatanan vähän, ei tuntunut enää tässä vaiheessa oleelliselta.
Lähimuistini on heikentynyt melkein nollaan. (Sen näkee myös tekstistä. Jälkeenpäin. Tietty. -toim. huom.) En tiedä johtuuko se siitä, etten ole ehtinyt syömään kunnolla, siitä että tehnyt liikaa töitä, vai siitä että stressi tuntuu nyt poikkeuksellisen ahdistavalta. Miten päin vaan, olen melko vakuuttunut siitä, että tällaiset oireet eivät ole hyväksi.
Olen huonoa seuraa aina kun elämä käy tällaiseksi. Ja mikä pahempaa, en ole aikoihin pystynyt tyydyttämään rakastani sillä tavalla kuin olisin halunnut. Alisuoriutuminen, tai useimmiten suorittamatta jättäminen, vain pahentaa jo ennestään tukalaa riittämättömyyden tunnetta. Se, että käsittelee mielessään 'suorittamisen' kaltaisia sanoja, kertoo ongelman laajuudesta.
Kaipaisin hyvän Zen-kirjan kaltaisia ajatuksia, pakoteitä arjen ylitsepääsemättömiltä tuntuviin ongelmiin. Niihin, joihin ei yleensä edes ole olemassa selkeää ratkaisua. Kun osaa erottaa ajatuksensa oman pienen minän ympäriltä, näkee paljon kauemmas, paljon viisaammin.
Kunpa osaisin paremmin.
T: “Muistatko kuinka rakastuneita me oltiin vuosi sitten?“
V: “En.“
T: “Lue netistä.“
Työntäyteiset viikonloput tuntuvat raskailta. Ympäristö suorastaan imee huomion pois oleellisesta, aikaa ei olisi hukattavaksi yhtään. Jos harhautuu edes pieneksi hetkeksi, koko päivä on mennyttä.
Olisi aika paljonkin murehdittavaa, mutten tunnu jaksavan huolestua mistään. Huolettomuus tarttuu.
Lyhyehkö bussimatka tuntui eilen kuin hyppäykseltä toiseen ulottuvuuteen. Maisemat, joiden halki viiletän päivittäin, näyttivät tuntemattomilta. Katua aina uskollisesti valaiseva lyhty ei hohtanut, eivätkä seinään liimatut julisteet näyttäneet psykedeellisiltä. Mietin asioita joiden vuoksi herään aamuisin, ja sitä mitä olisi jäljellä jos niitä ei enää olisikaan.
Päätin, että toisinaan on ihan perusteltua kävellä.
Asioilla on taipumus järjestyä. Tämän luonnonlain vahvisti tänään Miia, jonka ajatuksia olen kaivannut jo pitkään. Olen kieritellyt päässäni nasevia heittoja, silmillehyppiviä otsikoita ja haukkumanimiä joilla olisin saanut tähän rakkaaseen mutta niin kovin kiireiseksi ja etäiseksi käyneeseen ystävääni vähän eloa. Mutta kuten aina, tälläkin kertaa hänen ajoituksensa oli paljon parempi kuin omani. Kiitos :)
Uuteen perheenjäseneen totuttelu on vienyt tuhottomasti aikaa. En myöskään ole jaksanut (tai itseasiassa halunnut) norkoilla wanhan työaseman kimpussa, joten ajatusten dokumentointi on jäänyt lokaaleina talletettuihin tekstitiedostoihin ja henkilökohtaiseen wikiin.
Kyvyttömyyteni parisuhteen ylläpitämisessä vituttaa. Välillä tuntuu siltä että mikä tahansa olisi helpompaa kuin mielenterveyden säilyttäminen tällaisen hektisen elämän ja parisuhteen vaatiman huomion repiessä ajatuksia erilleen.
Keväältä tuoksuvista valonsäteistä aistii mahdollisuuksia. Tässä risteyksessä ei tunnu olevan kuin hyviä vaihtoehtoja. Vaan mistä löytäisi rohkeutta valita oikein?
Kauneinta mitä tiedän
Tavallisten ihmisten aikataulujen mukaan eläminen saa päivät tuntumaan samaan aikaan pitkiltä ja kuitenkin liian lyhyiltä. Raskaista päivistä huolimatta valinta tuntuu kuitenkin oikealta. Kouluun saisi menemään aikaa vielä paljon enemmänkin, mutta kompromisseja täytyy tehdä niin kauan kun tekee töitä samaan aikaan. Tämä on siitä hyvä kompromissi että opiskelu luo iluusion ahkeruudesta.
Olemme kasvaneet yhdessä jo vuoden. Juhlistimme taivalta hyvällä ruualla ja läheisyydellä. Läheisyys tiivistyi samalla tappeluiksi, mutta en antanut sen häiritä. Hän on kauneinta mitä tiedän.
Kaiken keskellä, sisälläni kytee sinnikäs, polttava ikävä. Se ei ole samalla tapaa läsnä kuin moni muu asia, mutta se on kuitenkin ajatuksissa joka hetki. Isä tulee kai pian käymään Suomessa. Hyvä homma.
~ menneet ~
Kiitos. Palaute on tervetullutta esimerkiksi Satumaahan.