lankulla

Tammikuinen sysimusta ilta. Muutaman asteen pakkanen, jäätävä tuuli ja lunta ilmassa. Auto jää parkkiin aivan oven viereen, ei voisi kuvitellakaan kävelevänsä muutamaa askelta enempää. Olisin avannut hänelle oven, mutta hän oli jo ulkona viimassa.

Olimme läheiset, todella läheiset, mutta usein minusta tuntui siltä, ettei hänellä ollut pienintäkään aavistusta siitä mitä oikeasti tunsin häntä kohtaan. Rakastin. Joko hän ei vaan tiennyt tai sitten ei uskonut. Ei vaikka jaksoin sitä jatkuvasti hokea. Toisinaan se sai minut surulliseksi.

Kello käy jo kahdeksaa. Tällaisissa paikoissa olisi mielellään viihtynyt kauemminkin, vaan illan elokuva ei odottaisi kahta nälkäänsä tyydyttävää nuorikkoa. Paikka vaikutti keskiluokkaisen silmissä tasokkaalta. Muut ruokailijat olivat vähintään kymmenen vuotta vanhempia, osa tullut isomalla porukalla, osa vaimonsa pakottamana. Ilmeensä olivat kiinnostavia.

Puhuimme arkisista asioista. Kaikista, paitsi niistä jotka rikkoivat elämäämme. Niistä ei saanut puhua. Se pilaisi tunnelman. Olihan sekin tavallaan silti hienoa. Elää hetki kuin huumattuna, muutaman ajatuksen päässä niistä pahoista, nähden vain nuo kauniit silmät, joista heijastui kynttilän epätasainen lepatus.

En voisi koskaan rakastaa ketään muuta tuolla tavalla. En koskaan.

Tarjoilija toi jo toistamiseen hieman vaivaantuneen olon. Tällä kertaa siihen ei kiinnittänyt suureksi huomiota, koska ruoka tuoksui liian hyvältä. Kummallisen pieniä astioita. Pihvi näytti suurelta, se tuotiin lankulla. Hänen ateriansa päättivät kärventää vasta pöydässä, vaan sammui se sentään. Haisi silti vähän kummalliselta.

Nuo lyhyet hetket. Suussasulavia kuin se ruoka, josta aikuiseksi opetteleva joutui maksamaan enemmän kuin oikeasti olisi ollut varaa. Mutta hänelle, hänelle mikään ei olisi liian kallista, eikä mikään olisi kalliimpaa kuin hän.

Nautin siitä kun sain osoittaa rakkauttani. Tuntui hyvältä. Luulin voivani tuollaisista hetkistä ostaa aikaa itselleni. Unohtumattomia elämyksiä, mutta opin ne oleellisimmat virheet ajatuksistani vasta paljon myöhemmin.

 

<< Arki < Menneet < Tammikuu 2003