Seinäjoki, 27.12.2003, VS
Vieraassa kaupungissa oleilu on usein siitä mukavaa puuhaa, että siellä harvemmin tulee tehdyksi mitään tavanomaista.
Aattoaatton
iltana lähdimme Tiinan veljen kyydillä matkaan Turusta kohti Seinäjokea.
Majoituimme Tiinan äidin luo keskustan tuntumaan. Mukana tunnelmissa olivat
Tiinan äidin lisäksi hänen veljensä, tämän tyttöystävä
sekä nuoren parin kaksi nuorta kissaa.
Toisen kotiseudulla vierailu tarkoittaa useimmiten myös jonkinasteista sukulointia. Varsinkin seurustelun alkuvaiheessa tämä tarkoittaa poikkeuksetta jonkinasteista kulttuurishokkia ja monia uusia kasvoja, joiden nimiä ei tule muistamaan pitkiin aikoihin. Yllätyin positiivisesti kun tällä kertaa tavatut kasvot olivatkin jo ennestään tuttuja ja osasin jopa yhdistää joidenkin kohdalla nimet kasvoihin;
a) Olemme väistämättä siis seurustelleet jo jonkin aikaa,
ja
b) Dalmatia ei ole vielä alkanut
Lieni ensimmäinen joulu kun en nähnyt omaa perhettä ollenkaan. Pikkusiskoa ja äitiä tuli hieman ikävä, isää täytyy ikävöidä muutenkin. Olin tänä vuonna erityisen laiska myös tekstiviestitervehdystenkin kanssa, lähetin illan aikana vain pari hassua viestiä. Hiljaisuus on toisinaan sanoja parempaa.
Tiinan vanhempien tarina on jossain määrin tuttu. Samaan tapaan kuin meidänkin perheessä, heilläkin on nykyään kaksi eri kotia. Tuntuu, että aika monien samanikäisten vanhemmat ovat eronneet. Näin jouluna oli ilmeistä, että haluamme vierailla myös hänen isänsä luona. Siispä lähdimme joulupäivänä parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä olevalle mökille, jossa vietettiin yksi ilta ja yö.
Mökillä oli mukavaa. Hiljainen ja tunnelmallinen paikka keskellä järveä, jonne pääsi ajamaan autolla jäätä pitkin. Aika kului lukemalla ja syöpöttelemällä. En edes hermostunut kahdesta koirasta. (Olivat poikkeuksellisen fiksuja; osasivat kiertää kaukaa.)
Perjantaina oli aika juhlia hieman nuorekkaammalla tavalla. Paikallisesta 24h huolttiksesta ja teinihengailumestasta löytyi kassillisen juotavaa ja etkoille suunnattiin Tiinan vanhojen kavereiden luokse. Tytöt pahoittelivat kun eivät saaneet järjestettyä paikalle poikia (tosin yksi toinenkin lajitoveri kuitenkin ilmaantui hetkeä myöhemmin), mutta en oikeastaan nähnyt asiassa kovinkaan paljon huonoja puolia. Mitä huonoa voi olla monen kauniin, nuoren tytön kanssa etkoilla?-) Bilemestan sijaan päädyimme loppuillaksi jonkunlaiseen erehdyttävästi räkälältä vaikuttaneeseen baariin, jossa kuitenkin viihdyttiin tovi. Jatkoillekin eksyttiin, snagarin kautta - tietty.
Seinäjoen reissujen yksi määräävä seikka on ollut se, että meikäläisellä ei ole oikeastaan pienintäkään hajua siitä mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi, ja milloin. Etukäteen oli kuitenkin päätetty sen verran, että lauantaina yritettäisiin nousta junaan kohti kotia. Ties kuinka monen yrityksen jälkeen pääsin juttelemaan veeärrän neidille, joka kertoi illan myöhemmässä junassa olevan vielä pari hassua paikkaa vapaana. Lippuja ei voinut varata, mutta päätimme kuitenkin lähteä.
Enää ei ollutkaan muuta kuin hyvästit nyt jo ainakin joiltain osiltaan tutulta näyttävälle pikkukaupungille, kiitokset mainiosta ylläpidosta ja reput junaan. Alkumatkasta kävi hyvä tuuri, loppumatka tuntui todella pitkältä. Lopulta kun jalat tepastelivat kotoisessa loskassa (jota ei enää ollut, oli vain vettä, jäätä ja hienoinen vesisade) tuli mukava olo. Kotiin on aina niin mukava palata.
<< Arki < Menneet < Joulukuu 2003