Muutaman kerran olen aikaisemminkin kokenut jotain vastaavaa kuin tänään. Buddhistisen maailmankuvan termein kyse oli varmaankin valaistumisesta, mutta kuvailisin sitä ehkä vähän arkisemmin lyhyeksi hetkeksi jonka aikana ymmärsin kuinka hienoa tämä elämä onkaan.
Van Halen ja Panama. Puheensorinaa joka puolella, vierelläni kaksi hyvää ystävää. En enää kuullut mitä he puhuivat, tunsin katselevani meitä jostain kauempaa. Palaverista toiseen, luennolta töihin, töistä luennoille, nukkumaan, töihin, kouluun, nukkumaan. Tämä on jännittävää aikaa. Jo nyt saan tehdä asioita mistä pidän, tuskin maltan odottaa sitä että huomenna saisin tehdä jotain uutta ja ihmeellistä.
Tämä on hirmuisen jännittävää aikaa.
Uusi sänkymme on upea. Pehmeä ja upottava, mutta upea.
Makuuhuoneessa
odottaa uusi sänky ja pitkän päivän väsyttämä
rakas. Kiireinen kiireetön päivä.
Tasaisin väliajoin seinillä kaikuu; tää on meidän uusi koti. Niin paljon kaikkea uutta. Uusia tavaroita, uusia tapoja ja tottumuksia. Uusia muotoja. Ilahdutin päivällä naapureita kiviporalla.
Toivon, että jossain välissä ehtisi hieman levähtää ja nauttia tästä kaikesta.
Muutot on mutkikkaita prosesseja. Tällä kertaa tuli todistettua, että on mahdollista muuttaa ilman avaimia. Suuri kiitos kaikille jotka olitte mukana, olette upeita! :)
Ilmassa oli jotain uutta jo kaiken kiireen keskellä. Pitkiä katseita lainalaatikoista täyttyvien huoneiden halki, hellä hipaisu muiden huomaamatta.
Pudotin temmellyksen keskellä vanhan kihlasormuksen taskunpohjalle. Ehkä hän jo tietääkin, mutta tällaisina hetkinä haluaisin Sallankin tietävän, että huominen tuo aina mukanaan jotain parempaa. Monesti olen jo päästänyt irti, mutta yhä se vaan tuntuu vaikealta. Jos olisin saanut tilaisuuden, olisin kertonut.
Uusi kotimme on iso. Valtavan iso. Se tuntui kodilta jo eilen kun istuin ensimmäistä kertaa olohuoneen nurkkaan mustien jätesäkkien saartamalle sohvalle. Joka paikassa on muuttolaatikoita, muovipusseja ja epämääräisen oloisia rojuröykkiöitä. Aivan kuin kaikki muistot olisi levitelty lattialle eri huoneisiin, kuin muistutukseksi siitä mitä oli ennen ja mistä kaikesta voikaan nyt haaveilla. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuntui siltä, että koko elämä alkaa alusta. Havahduin siitä samasta hetkestä josta olen jo niin kauan nähnyt unta; olen kasvamassa aikuiseksi.
Euforinen olo valtasi mielen kun eilinen muuttourakka oli viimein ohi. Olin samaan aikaan väsynyt, sekaisin kaikesta sähellyksestä, iloinen, surullinen, haikea ja toiveikas. Yritin kirjoittaa tekstiviestiä, mutta sormet eivät toimineet. En olisi edes tiennyt kenelle sen lähettäisin. Niin paljon rakkaita ystäviä, haluan heidät kaikki tänne, haluan kaikkien tietävän. Tästä tulikin mieleeni: tuparit ovat pian!
Nyt illalla vajaa puolet muuttolaatikoista on jo tyhjennetty. Kamaa on silti levällään vielä ihan riittämiin ja puuhaa riittää ihan varmasti vielä moneksi päiväksi. Työhuoneeksi ristitty toinen makuuhuone alkaa hiljalleen muotoutua asuttavampaan muotoon, huomenna päästään jo toivottavasti voiton puolelle.
Päätimme ostaa uuden sängyn - ensimmäinen yhteinen ostos.
Muutto aiheuttaa luonnollisesti tälläkin kertaa lyhyen katkoksen nettielämään. Ajattelin, josko sitä sietäisi hieman pidentää siitä pakollisesta, ihan vaan kaiken tämän myllerryksen tasoittamiseksi. Aki ei oikein uskonut.
<Uninen>
voisin ehkä haluu olla vähän kauemmin ku yhden päivän
ilman nettii
<Atwalk> lol
<Uninen> taidankin tehdä niin et isken verkkopiuhan kiinni vasta
kun oon hoitanu tarpeeks rästihommia pois alta
<Atwalk> okei, banzaivetoja kauan pystyt oleen
<Uninen> hähä :P
<Atwalk> jos son kiinni vaan siit piuhan laittamisesta, niin veikkaisin...öö....pari
tuntia?
Tänään on ollut ahkera päivä. Tai, no. Kohtuullisen ahkera. Haimme Sakarin kanssa muuttolaatikoita, joten pääsin jo hieman aloittamaan tavaroiden pakkailurumbaa. Tein myös muuttoilmoituksen ja hommasin toista opintotukihakemusta varten talonkirjaotteen. Tulipas nämäkin taas tehtyä ajoissa. Muuton yhteydessä pitää muistaa tehdä uusi sähkösopimus. Siitä tulikin mieleeni, että täytyy muistaa kilpailuttaa sähköyhtiöt.
Verkko on monella tapaa hieno asia, mutta välillä sitä törmää niihin huonoihinkin puoliin. Ei pitäisi koskaan unohtaa, että ”on the Internet, nobody knows you're a dog”.
Oman äänensä kuuleminen radiosta kuulosti ihan pässiltä.
Saunan jälkeen sängyssämme loikoi taas kaksi väsynyttä leijonaa. Päivät ovat pitkiä kun on niin paljon mietittävää. Tänä syksynä touhu on kuitenkin ihan erilaista kuin viimeksi, kun tällä kertaa kaikkea ei tarvitse tehdä yksin.
Muutot vievät aina ihan käsittämättömän paljon rahaa. Tarvitsisimme uuden sängyn. Mielellään leveän ja hyvän. Samaten uuden telkkarin, sekin saisi olla leveä ja hyvä. Astianpesukonekin olisi ihan mukava. Ja lottovoitto.
Tiina on ollut, osittain ihan aikeestakin, huonolla tuulella ja suutuksissa kun emme ole ehtineet olla yhdessä minuuttiakaan muutaman viimeisen päivän aikana. Olen ollut päivisin niin väsynyt, etten muista puoliakaan asioista ja menin taas tänäänkin sekaisin päivistä. Viisaudet levon tärkeydestä unohtuvat helposti kun on niin paljon tekemistä ja virikkeitä, ettei yksinkertaisesti malta nukkua. No mutta, muutto on viikonlopun jälkeen (toivottavasti) ohi, sen jälkeen voi miettiä nukkumista.
Lasken sen varaan, että uusi yhteinen koti toisi meille enemmän yhteistä aikaa. Enemmän yhteistä puuhastelua ja ehkä jotain uutta myös henkisesti. Olen melko luottavainen kaiken suhteen. Olen haaveillut tästä jo niin pitkään, etten osaa olla epäileväinenkään.
Mindyn mielestä sinkkuilu on hienoa. Onhan se ihan hienoa -- ensimmäiset kaksi viikkoa. Jos sitäkään. Seurustellessa sinkkuilusta tahtoo väkisinkin muistaa välillä niitä hienojakin hetkiä, mutta en usko että tahtoisin koskaan valita niitä kylmiä ja lohduttomia aamuja tämän nykyisen autuuden sijaan.
Ps. Vinkki: RadioMaf.. korjaan, YleX, keskiviikkona 24.9. klo 13:10. (Lisää eilisestä)
Helsingissä oli kivaa. Lyhyesti: pääsin tekemään haastattelua kolmen kauniin naisen seurassa ja törmäsin niihin tuttuihin ääniinkin :) Hieman pidempää raporttia tuosta reissusta ihan pian.
Päivistä on loppua tunnit kesken, kaikki aika menee koulutöiden kimpussa.
Viikonloppu
sujahti taas turhan vikkelään. Oltiin Sykeröpoikien kanssa
bilettämässä Pyryn mökillä, lähdettiin eilen,
tultiin tänään. Todella upea reissu, tällaisia ei montaa
kertaa vuodessa koe.
Huomenna täytyy herätä aikaisin ja kiirehtiä junalla Helsinkiin. YleX:llä nauhoitetaan jotain puolen tunnin teemaohjelmaa nettipäiväkirjoista tai jostain sen tapaisesta, minut kutsuttiin ohjelmaan vieraaksi. En ole ehtinyt juurikaan koko juttua vielä ajatella, mutta toivottavasti reissusta tulee hauska. Olisi jännä tavata joitain RadioMafian ajoilta asti tuttuja ääniä :)
Muuttokin lähestyy. Pakkaaminen pitäisi aloittaa viimeistään keskiviikkona, avaimet uuteen kämppään saadaan jo perjantaina.
Sana haipakka saa aivan uudenlaisia merkityksiä. Vuorokausirytmikin vähän kyrvähti, mutta muuten kaikki on kai suunnilleen hanskassa. Paitsi, että koulutyötä olisi enemmän kuin laki sallii.
Tulen
usein hyvälle tuulelle kun luen ja katselen Janen ja Justinin sekoiluja
(alkup).
Hienointa on se, että nyt ei tarvitse edes olla kateellinen :)
Aika tarkkaan kaksi viikkoa muuttoon. Jonkinlainen orientoiva vaihe on jo päällä. ”Tässäkään kaupassa en varmaankaan enää montaa kertaa käy”, ”onkohan jo viimeinen kerta kun pyöräilen tätä reittiä?”. Toivon, että pääsisimme muuttamaan edes vähän aikaisemmin kuin vasta viimeisenä päivänä.
Tuulee. Melkein jo myrsky. Melkein. Syksy tulee, se tarkoittaa sitä. Purjeveneet vähenevät vierasvenesatamasta ja pyöräillessä on joka suunnalla vastatuuli. En ole koskaan pitänyt syksyistä. Paitsi ehkä nyt.
Elämä on traagista. Se on raakaa, harmaata, kylmää, kuluttavaa. Tässä valossa on hämmästyttävää, että niin monet ihmiset hymyilevät.
Minäkin.
Itseasiassa, jos onnellisuus olisi vesipisaroita, täyttäisin kaikki maailmamme meret.
Eilen kirjoitettiin vuokrasopimus uudesta kämpästä. Askel lähempänä uutta elämää. Murheet, joiden vuoksi tänäänkin valvon, alkavat olla jo kahdehdittavan pieniä.
Odotuksia. Haaveita. Päiväunia.
Jos emme olisi huomenna-ihmisiä, asiat tapahtuisivat ehkä jo tänään. Suurin osa itse itselleni aiheuttamasta stressistä johtuu juurikin siitä - laiskuudesta. Verta nenästä, jne.
Varsinkin näin muuton yhteydessä on helppo elää sitku-elämää. Muuton jälkeen sitten sitä ja tätä, no tätä nyt ei kannata tehdä vielä, vasta sitten muuton jälkeen jne. Sisäinen perfektionisti huutaa kauhusta. Tehottomuuden asteikolla olen toisinaan turhankin korkealla.
Viime syksyn oli määrä olla elämäni syksy. Sitä se kyllä olikin. On jännittävää huomata, että hyvä keräsi ympärilleen lisää hyvää, tällä syksyllä on kaikki edellytykset olla vieläkin upeampi. Nyt tarvitaan hurjasti energiaa ystäville ja uusien arkirutiinien löytämiselle. Siinä on tämän syksyn haaste.
Tehtäväorientoituneisuus on ominaisuus, joka tekee elämästä hetkittäin kaoottisen tuntuista. Toisinaan se kuitenkin helpottaa asioita.
Isä on parhaillaan nousemassa lentokoneeseen kohti Espanjaa. Uudet työhaasteet kutsuvat, tällä kertaa vähän lämpimämmissä merkeissä. Näimme lyhyesti tänään, seuraavaksi ehkä taas vasta viikkojen päästä. Osa minusta nauttii kun näen hänen olevan onnellinen uuden elämänsä parissa, osa jää taaskin kaipaamaan sitä samaa isää, joka tuli aina myöhään kotiin pitkän työpäivän jälkeen. Näiden muistojen kanssa on helppo käydä koulua siinä toivossa, että löytäsi omaan elämäänsä vähän rauhallisemman polun vähän aikaisemmin.
Stressi alkaa käydä sietämättömäksi. Jostain syystä en onnistu lievittämään tätä millään, vaikka mitä yrittäisin. En tiedä, ehkä yritän liikaa, tai sitten tämä flunssa saa ajatukset ylikierroksille.
Kiireinen
päivä pysähtyy hetkeksi kun katselen rakastani, joka pänttää
Italian kurssin kotitehtäviään koulu- ja työpäivän
päätteeksi. On niin paljon mistä olla kiitollinen. Muuttopuuhien
keskeltä täytyy löytyä yhteistä aikaa rauhoittua
syksyä varten. Edes hetki.
Perjantaina
tsekkaamamme kämppä on mitä todennäköisesti uusi
kotimme. Soitin päivällä YH-Rakennuttajien toimistoon ja vakuuttelin
orastavan flunssan madaltamalla äänellä olevamme kiinnostuneita
kyseisestä asunnosta. Mukava toimistotäti kertoi jatkotoimenpiteistä
ja neuvoi tulemaan loppuviikolla toimistolle allekirjoittamaan vuokrasopimusta.
Nyt on vielä hoidettava muuttolaatikot, muuttoauto ja kaikenmaailman
käytännön järjestelyt ennen muuttoa. Luonnollisesti tämäkin
muutto ajoittuu kiireisimpään mahdolliseen ajankohtaan työn
ja koulun kannalta. Vaan eipä haittaa. Tällä kertaa muuttaminen
tuntuu perin mukavalta.
Elämä alkaa vähitellen muuttua taas niin hektiseksi että on vaikea saada unta. Jossain kaukana siintävä tuleva elämänmuutos on iso asia ja paljon lähempänä kuin miltä se vielä tuntuu. Mietin pieniä käytännön asioita. Uusia esineitä; vaatteita, astioita, huonekaluja. Tytölle muutos on varmasti pienempi kuin itselleni, ollaan sentään asuttu täällä Merimiehenkadulla jo puolisen vuotta. Hyvin se menee, tiedän sen, mutta uudet tuntemukset - tai niiden odottaminen - jännittää. Samaan aikaan suunnittelen koko irtaimiston enemmän tai vähemmän täydellistä luetteloimista tietokantaan muuton yhteydessä.
Menneitä
:
Elokuu > Heinäkuu
> Kesäkuu > Toukokuu
> Huhtikuu >
Maaliskuu > Helmikuu
>Tammikuu > Joulukuu
Lähetä palautetta! tai jupise Satumaahan! :)