Eiliset bileet olivat menestys. Kuvasatoa tapahtumasta löytyy Asteriskin kuvapalvelimelta.
”Se näytti mulle kieltä!”
Asemalla tanssitaan aina, niin tälläkin kertaa. DJ oli joko huono, tai loisti poissaolollaan, mutta ei se juuri menoa haitannut - tanssittiinpa kuitenkin. Fiilis vain parani illan kuluessa kun lisää bilekansaa lappasi pelipaikalle. Bileisiin oli kutsuttu myös tyttöpoikajakaumaltaan naisvoittoisia ainejärjestöjä, ja sen myös huomasi. Vihreisiin sonnustautuneet Asteriskit pyyhkivät kuolaa uudenkarheilta haalareiltaan.
Yksi
erottui joukosta. Tiina, 22, paljastui Riikan kaveriksi. Kääntöpiiriläisten
seurueeseen kuulunut tyttö sai allekirjoittaneen kiipeilemään
seinille. Melkein kirjaimellisesti. Enemmän tai vähemmän suorat
kommunikointiyritykset eivät näyttäneet tuottavan minkäänlaista
tulosta. Kunnes tämä päätti näyttää mulle
kieltä keskeltä tanssilattiaa. Ehkä seksikkäintä,
mitä olen koskaan nähnyt.
Eksyimme jossain vaiheessa loppuillasta juttelemaan, ja siinä se ilta sitten menikin. Tyypit lähtivät kotiin ja Asemaakin jo ruvettiin sulkemaan. Oli pakko lähteä ulos tulipalopakkaseen. Halusin saattaa hänet kotiinsa, jonne sitten ikuisuudelta tuntuneen tarpomisen jälkeen lopulta päästiinkin. Jäin vielä teelle.
Sain deja vu -fiiliksiä Seinäjoesta, mutta kaikki muu tuntuikin sitten täysin erilaiselta. Väitän, että elämän aikana ei tule kohdanneeksi montaakaan sellaista ihmistä, joiden vain yksinkertaisesti tietää olevan jollain tavalla lähellä, vaikkei tietäisi tästä mitään. Pelkästään se, että lähtökohtaisesti kaikki oli muuta kuin lyhyttä huumaa, tuntui hyvälle.
Elämä tuntui taas elämisen arvoiselta. Harmoniaa, jonka ei edes tarvitsisi loppua. Ei ainakaan ihan vielä. Nukahdimme hetkeksi, heräsimme ja joimme lisää teetä. Hän oli lähdössä kotikotiinsa viikonlopuksi, lähdin joskus yhden aikoihin takaisin kotiin. Pakkasessa en osannut miettiä muuta kuin sitä, miten paljon häpeänkään sitä, millaista elämäni on näiden muutamien kuukausien aikana ollut. En todellakaan sovi tällaiseen.
Toiveikkaana uudesta mahdollisesta alusta, tämä päivä tuntui oikein hyvältä.
Eräs Tampereen Yliopiston opiskelija lähetti tänään sähköpostihaastattelun Utain-lehteen tulevaa juttua varten. Olin ehtinyt vastata noin puoliin kysymyksistä kun sähköpostiohjelma (Outlook Express, jotta saisitte hymyillä) kaatui. Edellisestä Ctrl-S -refleksistä oli kulunut noin tunti. Olisi ehkä saattanut olla fiksumpaa vastata uudelleen pienen lepyyttelyajan jälkeen. Ehkä.
Huomenna on bileet, ja huomenna on vitusti pakkasta. Vituttaa niinku kyNpillä. Olin jo etukäteen päättänyt laittavani erään hiljattain ostamani pitkähihaisen paidan, mutta olen nähtävästi onnistunut kadottamaan sen. Loistavaa. Pieniä ongelmia mullakin.
Juteltiin tänään Ilyan kanssa erilaisista julkaisujärjestelmistä, ja mitä kaikkia mahdollisuuksia niiden hyödyntämiselle olisi työelämässä. Haluaisin niin paljon rahaa, että pystyisin toteuttamaan kaikki tällaiset ideat. Tai edes osan. Ede ihan pienen osan.
Asia, jota ehdinkin jo hieman ihmettelemään, korjaantui tänään. Sanna on kaverin kaverin kaveri - tämä on pieni kaupunki. Musta kuulemma puhuttiin kovin pahaan sävyyn, olen siis varmaan huono ihminen. No, kuten Seppo joskus sanoi: ”jos mä tuntisin sut vaan netistä, mä pitäisin sua ihan kusipäänä.”
Juuri nyt tekisi mieleni juurikin sellaista laatuseksiä, josta Satumaassakin juteltiin. Aika harvoin sitä tuleekaan kaivanneeksi sellaista pitkää ja tunnelmallista rakastelemista. Luulen silti, että pidän sellaisesta kuitenkin keskivertomiestä enemmän, tai sitten jätkät eivät vaan yksinkertaisesti osaa puhua muusta kuin naimisesta.
Omatuntoni ei lakkaa soimaamasta. Häpeä tuntuu kiusallisen polttavalta. Kyse ei ole mistään yksittäisestä asiasta, vaan lähinnä siitä, että menetin kontrollin. Mulle on aina ollut sisäisesti tärkeää se, että vaikka mitä tapahtuisi, tietää jatkuvasti mitä on tekemässä. Näistä lipsumisista haluaisi rankaista itseään ikuisuuden. Nyt toivoo, että tapahtuisi nopeasti jotain muuta mikä saisi unohtamaan tuon menneen viikonlopun.
Yritin parantaa karmaani tänään kahdella jo liian pitkään roikkuneella jutulla. Liityin sekä Amnestyn, että EFFIn jäseneksi. Amnestyn toimintaa olen seurannut yläasteen ajoilta asti. Olen satunnaisesti allekirjoittanut vetoomuksia ja joskus lähettänyt kirjeitäkin Amnestyn kohteisiin, mutten vielä koskaan ole saanut liityttyä jäseneksi. Effiin tutustuin ensimmäistä kertaa paremmin vasta viime syksynä kun tapasin nykyisen puheenjohtajan, Mikon, Päivärinnan TV-lähetyksessä Helsingissä.
|
Perjantaisesta sekoilusta (tai lähinnä siitä osasta, mistä en muista mitään -- tosi noloa) kehkeytyi ihan oikea ongelma. Koin asian niin, että olen rehellinen säilyttääkseni luottamukseni, ja asiat ratkeavat itsestään, siksi soitin jutusta jo lauantaina ja pyysin tilaisuutta korvata tekemäni mokan. Asia sai tänään ei-toivotun käänteen, kun sain esimieheltäni tylysti meiliä: ”Käytit taksikorttia omiin ajoihisi. Käyttöösi annettu RAY:n taksikortti on tarkoitettu paluumatkoihin työvuorosta kotiin. Taksikortin käyttö perustuu luottamukseen. Tämä luottamus on nyt ulosmitattu. Pyydän sinua palauttamaan taksikorttisi” Ymmärrän asian monet näkökulmat, ja myönnän virheeni, mutta asian olisi voinut mielestäni hoitaa paremminkin. Ylläolevassa luottamus kuvataan yksisuuntaisena käsitteenä, joka ei ota huomioon ollenkaan toista osapuolta. En halua työskennellä organisaatiossa, joka ei luota minuun. Tämä on periaatekysymys. Jos yksi virhe rikkoo tuon luottamuksen, eikä oma haluni korjata tuota virhettä auta asiaa, mitä voin tehdä? (Toisaalta, miten luottamus olisi enää luottamusta, ellei se perustuisi siihen, että sitä vastaan ei rikota? Dilemma.) Masennus. Tosi tylsä juttu, varsinkin heti sen jälkeen kun vasta perjantaina juttelimme Ollin kanssa siitä miten hyvä lafka rahis oikeastaan on. Vaan eipä mitään paniikkia vielä, täytynee keskustella asiasta. |
Ihan toimeton päivä tänään.
Vuoristoratamaisuus kuvaa (ainakin tämän) sinkun elämää turhan hyvin turhan usein. Elämään mahtuu paljon kiinnostuksen kohteita, harvoille jää kunnolla aikaa. Kun yrittää tehdä liian montaa asiaa samaan aikaan, menettää helposti käsityksen siitä mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei. Eilinen ilta, viime yö ja tämä päivä on kulunut lähinnä mietiskellessä.
Olen usein onneton siksi, että yritän (ja haluan) elää seurustelevan ihmisen elämää, mutten halua ymmärtää tai hyväksyä sitä, että se on kohtuullisen mahdotonta jos asuu yksin. Samaan aikaan otan kaiken irti sinkkuuden hyvistä puolista, enkä halua hyväksyä sitäkään, että nautin siitä.
Sitten on työ ja koulu. Opiskelu ja koulukaverit ovat elämäni uusin ja ehkä tärkein osa-alue tällä hetkellä, mutta samaan aikaan työ verkkomaailman parissa houkuttelee jälleen päivä päivältä enemmän. Ensin teen yhtä web-projektia, pian toista, nyt huomaan taas etsiväni vieläkin lisää tekemistä. En pysy tasapainossa.
Irkki ja nämä hölmöt sivut ovat ainoita, joille on helppo antaa paljon aikaa ilman sen suurempaa miettimistä. Olisi hienoa kun pystyisi kanavoimaan energiaa ja aikaa johonkin muuallekin. Esimerkiksi tämä kämppä. Ahdistaa koko luukku. Täällä on sekaista, aina kaikki jutut rempallaan, enkä koskaan jaksaisi tehdä millekään mitään. Tämä ei vaan tunnu kodilta.
Sitten on se vuoristorataelämä. Niin paljon pieniä suuria asioita, jotka saavat hymyilemään päivittäin. Jokaiseen päivään mahtuu sylillinen iloa, se vaan unohtuu helposti kun syventyy ajattelemaan kaikkea sitä, mitä haluaisi korjata.
Aki kertoi, että maaliskuussa on eduskuntavaalit. Vähänkö mä oon perillä ja vähänkö mua kiinnostaa. Tänä vuonna voisin kyllä kokeilla verkon vaalikoneita, jos vaikka onnistuisin tällä kertaa äänestämään muillakin kriteereillä kuin kasvojen tai numeron seksikkyydellä. Enkä vieläkään pääse äänestämään Annia, tämä on niin väärin.
Taas kerran ihan epätodellinen aamu. Ja yö. Olen kyllästynyt, minustakin kasvaa kohta kyyninen ja tylsä aikuinen, ellen pian löydä jotain muuta.
On vaikeaa kieltäytyä hetken huumasta. ”Kaiken täytyy alkaa jostain, miksei siis nyt?” Nyt pidän taukoa seuraaviin bileisiin (ensi viikkoon) asti, niiden jälkeen mietitään taas uusia ongelmia. Selibaatti voisi olla vaihtoehto.
Mokailin perjantaiana oikein kunolla. En haluaisi muistaa. On kohtalon ivaa, etten muista.
***
Tämä viikonloppu tuntui olevan täynnä hulluja. Rauhallinen sunnuntaiyö baarissa (töissä) auttoi hieman selvittämään ajatuksia. Nyt on jo paljon parempi fiilis.
Salla täytti tänään 20 vuotta. Onneksi olkoon. Olemme tunteneet toisemme nyt kaksi hyvää ja kaksi vähemmän hyvää vuotta. Tuntuu ikuisuudelta. Hän on ollut aina. Menin varmuuden vuoksi lähettämään onnittelutekstarin jo eilen kun luulin, että oli jo 23. päivä. Ei ollut.
Maanantaina saamani ketjukirje oli kuin olikin huijausta. Tylsää. Tuntui niin kivalta ajatukselta. Kiitos, msaari.
Eilen bileissä, suuri menestys. Henkinen ja fyysinen tyydytys paistaa kasvoilta. Tänään olisi toiset bileet (Nupin bändi livenä) ja huomenna kenties ilta kaupungilla, katsotaan nyt miten kunto kestää. Nyt kyllä olisi pikemminkin rauhoittumisfiilis.
--
Edit. Llloistavat bileet! =D
Kahdet oharit kahden päivän aikana, alan hiljalleen olla täynnä naisten oikkuiluja. Sallaa ”ei oikein huvittanut” nähdä, vaikka siitä vasta lauantaina sovittiin. Älyttömintä on se, etten ole edes yllättynyt. Miksi aina menen rakastumaan tuollaisiin ihme tuittupää-äkäpusseihin, en tajua. Naisissa on joku kumma juttu.
Tekisi mieli bilettää. Tyyliin isolla beellä. Huomenna olisi sopivasti opiskelijabileetkin tiedossa, muttakun ei ole rahaa. Torstaina on myös bileet, sinne menen jokatapauksessa, katsomaan Nupin bändiä. Ennen biletystä pitäisi onnistua keräämään sopiva bilefiilis. Huomenna pitäisi soitella kaiffareille, niiden kanssa voisi ainakin parille lähteä vaikka cosmikkiin. Eipä ole Alfabetiäkään tullut pelattua vähään aikaan.
Rankkaa. Totesin siivoavani tätä kämppääni vain ja ainoastaan naisen pelossa. Liekö sitten pelottava, vaiko säälittävä piirre minussa. Tuosta puolestaan juontui mieleeni, että uusavuttomuus on hauska tuulesta temmattu ilmiö.
Odotin kovasti näkeväni Sannan tänään, vaan enpä sitten nähnyt. Sain kaverikortin. Vähän samaan tapaan kuin Monopolissa jaetaan ”vapaudut vankilasta” -kortteja. Tottakai, olin aluksi hieman hämilläni, ja vähän myöhemmin ilmeisen pettynyt, mutta kesti tovin ennenkuin huomasin maistaneeni kerrankin omaa lääkettäni. Ei, ei maistunut hyvälle.
Nuppipoika on palannut skimbareissultaan. Naamasta päätellen (hymystä, sekä rusketuksesta, that is) oli hauskaa. Oletus tuli vahvistettua myös sanallisesti. Hittolainen että kaipaankin yhteistä aikaa kavereiden kanssa. Lomailu ei ole lomailua ilman sitä. Ainiin, sain tänään Nupilta vetoomusmeilin, joka alkoi seuraavasti:
”The US is about to dictate that a war take place. We are currently undergoing a worldwide imbalance that could [at worst] lead to a third world war. If you are also against this threat, the UN is now collecting signatures to try to prevent this tragedy.”
Mielenkiintoiseksi ko. meilin teki muutamat aikaisemmat allekirjoittaneet, joiden joukossa olivat mm. Kalle Chydenius ja A. W. Yrjänä. Tuollainen lista on tietysti helpohko tekaista, mutta joku tutun tuttu kuulemma omaa ystäviä helsingin musapiireistä, ja tuskin kukaan jaksaisi moisia keksiäkään. Vaan mistäpä sitä tietää. Vahvistin ketjukirjesääntöni poikkeuksella ja lähetin ko. listan eteenpäin, mutta vain muutamalle onnettomalle. Tsori.
Ensimmäinen kokonainen viikko takana ilman Mafiaa. Ei se vaan tunnu samalta, ei. En ole uskaltanut vielä kuunnella sekuntiakaan päivälähetyksiä, mutta esimerkiksi Dancemob Liten onnistuin jo kertaalleen missaamaan tutulta paikaltaan perjantai-illasta. Eipä tullut tanssimusaa, ei. Kiitti vitusti, Yle.
Sunnuntai, 19.1.2003
Hihhei. Palasin taas vuoden ajassa eteenpäin.
Veryttelin päivän CSS:n parissa. Nyt kun keksin toimivan ratkaisun tuohon rakenteeseen, en voinut olla implementoimatta sitä samantien. Alkujaan navihässäkkä oli ihan ultimatehieno, mutta päätin kuitenkin poistaa rollover-tyyliset toiminteet kun Opera ei oikein tykännyt niistä. En ehtinyt testaamaan muilla selaimilla, mutta luulisin, että IE5+ ja Netscape 6+ osaa sen verran CSS2-standardia, että tuollainen kikkailu onnistuisi. Niin, tämä koko sivu on siis taitettu ja koristeltu jälleen kerran pelkällä CSS:llä. Taulukoita ei ole käytetty lainkaan, ja tuo oikean sivustan navihässäkkäkin on puhdasta CSS:ää. I rest my case.
Piti siivota, en saanut aikaiseksi. Piti myöskin tiskata, en saanut aikaiseksi. Piti tehdä aika paljon kaikenmaailman juttuja, vaan en saanut oikein mitään aikaiseksi. Ei hätää kun huomenna vielä ehtii. Kiirehtiä.
Niin paljon kaikkea, en tiedä mistä aloittaisin.
Niin, yllätin Sannan eilen ruusulla, tenttikirjan äärestä viltti niskassa. Yokkilan betonighettojen lämmitys on tunetusti aika syvältä. Juttelimme vain hetken, olin matkalla työpalaverista kotiin ja jatkoinkin matkaa melkein samantien. Tuli hyvä fiilis, tahtoisin enemmän aikaa.
Päivä kului nopeasti. Olin melkein jo ehtinyt sopeutua henkisesti
illan työvuoroon kun Sanna soitti kysyäkseen maistuisiko pannukakku.
Epäreilua.
Epäreilua, epäreilua, epäreilua! Näemme kaiketi vasta maanantaina.
Pitkän, liian pitkän, hiljaisuuden jälkeen kuulin viimein Sallasta. Oli kuulemma nähnyt mut eilen viisseiskassa, vaan minä en ollut huomannut häntä. Tyttö täyttää tulevalla viikolla jo 20. Hurjaa. Sovittiin mahdollisesta kahvittelusta viikolla, saa nyt sitten nähdä miten senkin taas käy. Olis kyllä tosi kiva nähdä pitkästä aikaa, tässä välissä on tapahtunut taas paljon. Pitkän puhelun aikana selvisi oleellisimmat ”eipä sekään eikä sekään ole muuttunut”-asiat, mutta tarinaa riittää varmaan aika paljon enemmänkin.
Aki gallerioitui viimein. Nyt galleryteinibongailu saa ihan uusia ulottuvuuksia kun kommentitkin voi huutaa stereona =P Akista on tullut hyvä ystävä. Niinhän noista muistakin tyypeistä, mutta Akin kanssa ollaan varmaankin eniten tekemisissä muutenkin kuin koulujuttujen parissa. Suunniteltiin tänään, että joskus mennään ja valloitetaan Helsinki. Vähänkö olis hienoo jos Ilyakin olisi messissä. Kulman kundit ja turkulainen Helsingis :)
Koulukaverini Pyry järkkäsi meille hyvän työtarjouksen, joka lopulta hyväksyttiin tänään. Mainiota. Kesään saakka kestävä projekti tuo mukanaan toivottavasti vähän haastavampaa työtä, ja kerrankin sellaisessa formaatissa ettei tarvitse hätäillä aikataulujen kanssa. Työt alkaa perjantaina.
Kaupunki
näyttää paskaiselta. Talviselta. Ihan kamalalta. Gallerian
tytöt puolestaan näyttävät kauniilta kesäisissä
kuteissaan. Kaipaan kesää. Lämpimiä kesäpäiviä
kun aurinko haihduttaa turhat murheet taivaan tuuliin. Viime kesästä
tulee tosin mieleen kaikenlainen muu, paitsi murheettomuus. Olin levoton.
Jollain tapaa tämä kaupunki muuttuu aina talvella, se käy talviunille.
Äh. Missään ei ole mitään tolkkua.
Maksoin vuokran ja huomasin, että loppukuu onkin taas vaihteeksi köyhyyttelyä. Epäreilua. Luulin tekeväni töitä juuri sen takia, ettei tarvitsisi köyhyytellä, mutta nuo juoluhässäkät ja nämä laskuryppäät näyttävät verottaneen turhan paljon. Pahus.
GooM-TJ on kolmisen viikkoa. Aika vähän. Siihen mennessä pitäisi keräillä jostain iiiso kasa euroja, jottei tule tylsä reissu. Suunnittelin tänään journalistisen kulttuurin luennolla mahdollista webortaasin tekemistä aiheesta. Ajattelin ensin kannettavaa, mutta nanosekuntia myöhemmin palasin takaisin muistilehtiöajatukseen - en totta vie haluaisi kannettavaa tuonne mukaan.
Heidi on tulossa huomenna kyläilemään. Emme ole nähneet ties kuinka pitkään aikaan. Pitkään. Pitäisi olla enemmän yhteydessä muihinkin ystäviin. Nuppi taitaa olla vieläkin jossain ulkomailla laskettelemassa ja kaiffareistakaan ei ole kuulunut mitään pitkiin aikoihin.
Sanna on epäreilun kurinalainen opiskelija, hän asettaa tenttikirjan selkeästi edelleni. Tylsää. Sain myös kritiikkiä linkityksestä. Oh my. Olin vähällä yllättää tytön tänään, mutta Ilya vei voiton. Sori. Jotenkin on ihan tärinäfiilikset kun pääsee pitkästä aikaa hengailemaan koulukavereiden kanssa. Muuten tosi jees, mutta nuo tekemättömät tentit ja pian alkavat demot hieman latistavat fiilistä. No, tuskinpa niihin kuolee.
Keksin vesiastian koiralle.
Flunssa viskoo kuin myrskytuuli paattia. Sanna on koiratyttö. Hän ei ymmärtänyt lainkaan mitä ihmeellistä on koiruudessa tai siinä, että on kasvissyöjä. Ei siinä mitään ihmeellistä olekaan, mutta ainakin ennen halusin ajatella sen tarkoittavan ajatusmaailman eroja jollain tasolla.
Me ollaan puhuttu paljon elämänkatsomuksellisista asioista. Pitäisi kyllä opetella pois kaikenmaailman ennakkoluuloista. Niistä ei ole mitään hyötyä. Ajatus Sannasta tuntuu houkuttelevalta, koska yhtälö on monimutkainen. Ehkä pelkään koko jutun kiinnostavan vain haasteellisuutensa vuoksi. Tai kenties pelkään pelkäämisen vuoksi. Kyllä se vaikuttaa kun on tarpeeksi monta kertaa lyönyt päätään seinään.
Maija olisi kuulemma sinkkuna kirjoittanut enemmän fyysistä asioista. Jostain syystä mua ei kiinnosta muistaa fyysisiä asioita ihmisistä. Silmäfetissini varmasti tyydyttyisi silmien kuvailusta, vaan en ole hyvä siinäkään. En osaa värejä. Kaikenlisäksi suurin osa ihastuksistani ovat olleet fyysisesti samantyylisiä; pienikokoisia säihkysilmiä. I just can't help myself.
Sannalla on muuten kauniit silmät.
Sanna henkilöityi eilen ihan oikeaksi ihmiseksi. Kauniiksi, hymyileväksi tyttöseksi. Joki on jäässä, kokeilimme sen kestävyyden. Kantoi kumpaisenkin laiheliinin. Ada tarjoili vielä ruokaa ennenkuin lähdimme talsimaan lumipyryssä Yo-kylään.
Köllimme sängyllä, seilasimme syvällisyyksistä absurdin hassuihin ajatuksiin, lopulta nukahdimme sylikkäin peiton alle. Täydellinen ilta.
Tai melkein. Edellisiltana tupakansavusta ärtynyt flunssa paheni aamuksi niin, että oli ihan pakko peruuttaa jo pitkään suunniteltu hippiperheen saunavierailu. Otti päähän. Onneksi olo parani muutaman tunnin unen ja hartaan teenjuonnin jälkeen sen verran, että uskaltauduin ulos.
Monta tuntia kuuntelin yön ääniä. Vakavoiduin huomatessani kuinka vähän enää muistan menneistä parista vuodesta. Liikaa lyhyitä hetkiä. Mielelläni pitäisin jostain kiinni vähän kauemminkin.
Vieläkin mielessä taksikuskin sanat eilisillalta. Olen jotenkin kasvanut kiinni ajatukseen siitä, että olen sinkku. Jokainen hetki on mahdollisuus, eikä yhtään tilaisuutta halua jättää käyttämättä. ”Saat tehdä tämän, saat tehdä ihan mitä haluat. Älä epäröi, toimi!” Toisinaan herää aamuun, jolloin ei tiedä mikä osa tarinasta oli totta, ja mikä unta. Kunnes katsoo vierelleen.
Kaupunki on luminen. Päivällä riehui sellainen myräkkä, että huh. Vietin koko pitkän päivän neljän seinän sisällä, onnellisesti villapaidassa, tekemättä yhtään mitään. Jouduin lähtemään yöksi töihin liian aikaisin, kaikki muu olikin sitten hyvää.
Huomiseksi on luvassa paljon puuhastusta. Hippiperheen pitäisi tulla tänne saunomaan päiväsellä, ja illaksi olemme suunnitelleen treffejä Sannan kanssa. Nettituttavuuksien ensimmäisissä livekohtaamisissa on aina magiaa. Huomenna kipinöitä.
Kaupunki heräsi tänään henkiin. YO-Kylään matkaava bussi oli täpöten täynnä ja torilla sai taas väistellä kiireisiä askeleita. Kuin sohaistu muurahaiskeko. Ihan mukavaa, että jotain tapahtuukin välillä, tämä seesteisyys on jollain tavalla masentavaa.
Olin nettitreffeillä Sannan kanssa :) Mieletöntä. En muista koska viimeksi olisin ollut treffeillä. Ei siitä kyllä ihan kauheasti aikaa ole, mutta aika kauan kuitenkin. No, pari kuukautta.
Pirun kylmä. Vois melkein lähteä Hawajille.
Kummallisen tapahtumarikas päivä. Sähköpostini elää taas - iloista!
Luulin että lehtien sivuilta tutut ihmiset eivät koskaan vanhene tai muutu. Maija meni ja rikkoi tuonkin hienon illuusion. Aikuinen ihminen, naimisissa, lapsia. Ihmiset vanhenevat. Kerroin kärsineeni vauvakuumeesta jo jonkin aikaa, ja sain hienon ratkaisumallin ongelman ratkaisemiseen:
voi raukkaa. sä et ees voi hankkiutua raskaaksi turun yössä. pitää mennä pidemmän kaavan mukaan: 1. iske nainen. 2. suostuttele se seurustelemaan. 3. suostuttele se jättämään ehkäisy. 4. yrittäkää värkätä lapsi. (vaiheisiin 2, 3 ja 4 voi mennä aikaa.)
I'll go for it. Kuinkahan pitkä kaava tuosta lopulta tulee?
Kävin pitkästä aikaa koululla. Ulkona on sikakylmä, huomenna pitää mennä uudelleen. Vihaan kylmiä aamuja, päiviä ja iltoja. Onneksi tämä kaupunki herää henkiin pian, kunhan koulut ja työelämä käynnistyvät uudelleen.
Mukava irtiottoviikonloppu. Ihan oikea, vapaa, viikonloppu Kimmon ja muiden tuttujen seurassa.
Pikkuserkkutuli perjantai-iltana tänne ja lähti tänään iltapäivällä. Oikein piristävää nähdä ja jutustella pitkästä aikaa, kesästä ja Jazzeista on jo todella pitkä aika. Pitkä aika todellakin, ja niin paljon paljon on tapahtunut tässä välissä. Kummallekin. Sovittiin alustavasti vastavuoroisesta tutkimusmatkasta Tampereelle. Joskus maaliskuussa.
Viikonloppu painottui vahvasti paikallisen ravintolakulttuurin tutkimiseen. Perjantaina teimme oikein kunnon baarikierroksen, cosmicista kinon, priman, dynamon ja viisseiskan kautta lyniin. Tulipahan ainakin katseltua paikkoja =)
Eilen nähtiin Seppo, Laura ja Saaratyttönen kaupungilla. Seppo tuli meidän kanssa lopulta tänne saunomaan ja viettämään iltaa, ja loppuillasta oli taas aika hyökkiä kaupungille. Ilta oli ihan loistava!
Täällä on aivan liian kylmä. Tuntuu, että vuoden takaiset tulipalopakkaset eivät olleet lähellekkään näin kylmiä, tai kenties muistan väärin. On jotenkin vaikea olla ajattelematta kaikkea sitä, mitä tapahtui vuosi sitten tähän aikaan. Teen sen sitten tahattomasti tai tieten tahtoen, ajaudun kuitenkin niihin samoihin hetkiin aina uudelleen ja uudelleen.
Mahdoinkohan edes oppia mitään.
Taas tätä aikaa kun päiväys on aina vuoden myöhässä.
Tänään oli hassu päivä. Jotenkin täydellinen. Pyöreä. Paljon valoa ja tekemistä. ihmisiäkin. Pikkuserkkuni Kimmo tulee viikonlopuksi Turkuun, ja ihastukseni hymyili minulle. Hieno päivä.
Tämä sivusto kasvaa kuin pullataikina. Edelleen. Polyuretaaniefekti on melkoinen. Olen painiskellut tämän asian kanssa jo pitkään, tahtoisin oppia hallitsemaan kaaosta paljon paremmin. Pitäisi kehittää ylläpitosivuja, fallback-mekanismeja, yhtenäistää virheilmoituksia ja kehittää lokijärjestelmä. En tiedä mistä aloittaisin.
Tuntemattoman Sallan kuvat kauniista kaupungistamme pysähdyttävät aina. Hienoa kun joku taltioi näitä hetkiä kuvin.
Erilainen vuodenvaihde. Yllättävä. Puinen silta yli joen, sauna, Good Will Hunting.
Menneet : Joulukuu > Marraskuu > Lokakuu
Vieraskirja - Satumaa - #Unessa.net