Wappu 2002

Tallustelin hiukset pystyssä keskellä aurinkoista vapputoria yrittäen keksiä miten ihmeessä sinne päädyin. Kiertelin aikani kojujen ja ihmisten keskellä kunnes totesin olevan ehkä parasta suunnata kotiin.

Olin aivan uskomattoman väsynyt. Edellinen yö meni lähinnä kieriskellessä, en juurikaan saanut unta. Kotiin päästyäni rojahdin sänkyyn ja nukuin melkein koko päivän.

Viimein valveilla. Olohuoneen pöydällä seisoi kaksi siideripulloa, repussa olleet tavarat lojuivat kauheassa mytyssä keittiön pöydällä ja yleisvaikutelma koko kämpästä oli sekasortoinen.

Hävettää kaikki eilinen häröily. Ehkä ihan pikkasen olotilaa lieventää se, että tuskin olen ainoa jota hävettää. Silti. Ihan turhaa tuollainen kun olisi ihan hyvin voinut olla vähän rauhallisemmin ja enemmän paikallaan. Loppujen lopuksi eilinen tuntuu menneen ihan reisille vaan sen takia että oli liian kova vauhti päällä, eikä mistään lopulta tullut sen takia yhtään mitään.

Mut olihan se kai hauskaa niin kauan kun se kesti :)

Eilen pääsin kotiin joskus viiden jälkeen. Sovittiin Sepon kanssa, että treffaillaan heillä joskus illemmalla. Terrorisoitua reilun tunnin verran naapureitani säröisellä kitararämpytyksellä hyökkäsin bussiin ja käppäilin Sepon luo.

Pitkästä aikaa oltiin taas kaksin, kuunneltiin donkkareita, juopoteltiin ja juteltiin. Matkala soitti pian kaupungilta ja siellä mekin oltiin hetken päästä. Ilta tuntui jatkuvan ikuisuuksia ja olin suurimman osan ajasta liian juovuksissa ymmärtääkseni mistään mitään ja kuulemma myös laulanut taukoamatta (liian) suureen ääneen ”tämä on kuitenkin minun kaupunkini”. Brilliant.

Jossain vaiheessa erottiin Sepon seurasta ja loppuillasta mentiin sitten Ollia katsomaan Puuteriin ja päästiin sen kyydissä kotiin. Akku loppu puhelimesta, digikamera pullollaan toinen toistaan hämärempiä kuvia ja suunnilleen kaikki tavarat vieläkin mukana. Tosi tylsä wappu.