Unessa.net : Arki : Menneet :
Juhannus ei ole mikätahansa juhlapyhä, juhannus on SE kesän tapahtuma johon valmistaudutaan pitkään ja jota odotetaan innolla. Juhannus on suomalaisille pyhä asia, siihen kuuluu ylisuureksi paisutettut festarit, läkähdyttävät monen tunnin ruuhkat valtaväylillä, b-luokan grillimakkara ja tottakai - avonaiset sepalukset.
Jostain syystä omaan juhannukseeni ei ole koskaan kuulunut alkoholi eikä minkäänlainen festarimeininki. Useimmat ja ne parhaimmat juhannukseni olen ollut merellä perheen ja ystävien kanssa, hyvin rauhallisissa tunnelmissa. Merellä voi todellakin nauttia juhannuksesta valon juhlana.
Tänä vuonna oli ilmeistä, että merelle tuskin lähdettäisiin ja menneiden seikkailuideni varjossa ajattelin, että nyt jos koska olisi sopiva tilaisuus poiketa perinteistä ja tehdä jotain tyystin erilaista. Vaihtoehtoja oli ties kuinka paljon, niistä lopulta jäi jäljelle enää ”ilta kaupungilla” ja sehän sitten toteutettiin.
Torstai. Helteisen aurinkoinen kesäpäivä, pääteiden liikenne alkoi vilkastua normaalista jo aamupäivästä lähtien. Ihmisten virratessa pois kaupungista, virtasin Sepon seurassa kosmikkiin kokikselle. Muutaman tutun läsnäollessa pohdimme tulevan viikonlopun ohjelmistoa löytämättä kuitenkaan mitään ratkaisua siihen jo hiljalleen ajankohtaiseksi käyvään ongelmaan, että mitään ohjelmistoa ei ollut.
”Ei ainakaan jaksa kotiinkaan jäädä mitään telkkaria
katsomaan”
”Niinpä. Ei tosiaan.”
”Onks tossa lehdessä telkkuohjelmat?”
Kävin
illalla hakemassa kaupasta kaiken tarvittavan viikonlopun varalta ja löysin
itseni lopulta Dynamosta. Paikalla oli ehkä pari-kolmekymmentä tyyppiä,
Toni ja Tomi olivat soittamassa levyjä. Viihdyin paikalla yhden macin verran
ja loikkasin loppuillaksi kosmikkiin.
Perjantai valkeni varsin apeissa fiiliksissä sateen rummuttaessa ikkunalautaa. Kaupungilla fiilistelyn voisi siis suosiolla jättää väliin kun ilma on kurjaakin kurjempi. Olin aikeissa mennä Piikkiöönkin vielä käymään, mutta se jäi kun unohduin scannailemaan juuri sieltä löytämiäni vanhoja koulukuvia. Alkuillan aikana sain puhelinraportteja sateen runtelemalta raumanmeren festarikansalta, ”kaikki mikä voi kastua on märkää.”
Kalsarikänni-idea toimi loistavasti tasan siihen saakka kunnes jämähdin vajaaksi tunniksi bussipysäkille odottamaan bussia, joka ei koskaan tullut. (Myöhemmin kävi ilmi, että sitä ei edes pitänyt tulla.) Yli kuukauden kestäneen alkoholittoman putken rikkominen tuntui hetkellisesti Erittäin Huonolta idealta. Vittuuntuneena turun joukkoliikenteelle ja koko maailmalle olin jo aikeissa luopua koko kaupunkeilusta kunnes sitten lopulta päätin turvautua taksiin. Seppo tuli samaan kyytiin ja suuntasimme jälleen kerran - Dynamoon :)
Dynskussa oli yllättävän paljon porukkaa jo yhdentoista maissa. Tanssilattia näytti kiehtovan eläväiseltä ja muutama tuttukin oli eksynyt paikalle. Ilta kuluikin sitten tanssien ja välillä portailla vilvoitusta hakien, ilta vaikutti oikein onnistuneelta. Sekosin moneen otteeseen Tomin hienoista biisivalinnoista ja nautin olostani täysin rinnoin.
Kello taisi olla jotain kolmen hujakoilla kun jäin suustani kiinni erään tanssilattialta viimein luovuttaneen blondin, Marian, kanssa. Reilua tuntia myöhemmin yritimme päästä selvyyteen siitä kuka lähtisi minnekkin ja kenen kanssa. Seppo taisi sitten lopulta jakaa taksin Marian kaverin kanssa ja me lähdimme polkupyörällä koti YO-kylää.
Lauantai hiipi kuin yllättäen. Makoilimme Marian sängyllä jutellen niitä näitä, eikä nukkumisen mahdollisuus tullut edes mieleen. Eihän sitä koskaan. Marialla alkoi työt yhdeltätoista aamupäivällä, joskus kymmenen jälkeen vasta erottiin omille teillemme.
Käveltyäni kauniin aurinkoisen kaupungin halki torin kulmalle koin toisen järkytyksen kun tajusin, ettei tänäänkään kulkisi busseja. Ei ainakaan nyt. Kello oli vähän vaille yksitoista, enkä ollut matkallakaan nähnyt ensimmäistäkään bussia. Olin niin väsynyt, etten halunnut jäädä seuraamaan alkaisiko niitä mahdollisesti kulkea jossain vaiheessa vaan hyppäsin suosiolla taksiin.
Maria
tuntui todella mukavalta tytöltä. Olimme yön aikana ehtineet
perehtyä vasta yleisiin juttuihin ja nistäkin vasta pieneen osaan.
Suunnittelimme treffaavamme illalla meillä, joten edessä oli suurehko
siivousurakka. Ihan hyvä saada jotain ulkopuolista motivaatiota yleisen
siistiystason ylläpitoon, nyt pelkästään ihan välttämättömimpiin
siivouksiin kului yksistään jo monta tuntia.
Väsyneenä, mutta onnellisena rojahdin sängylleni vastasiivotun huoneen uljaassa tunnelmassa. Siivouksen merkit eivät välttämättä edes näkyisi ulkopuolisen silmissä, mutta olin kuitenkin iloinen kun sain paikat taas edes jotenkin säädylliseen kuntoon. Havahduin pian puhelinsoittoon ja hetkeä myöhemmin olimme taas kahden.
Yksi ikimuistoisista juhannuksista. Takuuvarmasti.
<< Unessa.net < Arki < Menneet