Lauantai, 20.4.2002

Aamuyöllä kotiin presidenttikuljetuksella Ollin kyydissä. Illan zenkkarikeikka oli yksi keikkahistoriani upeimmista keikoista. Odotukset palkittiin vihdoin.

Olin Säätämöllä jo joskus yhdentoista kieppeillä, halusin olla siellä hyvissä ajoin ennen keikan alkua. Kun bändi alkoi viimein soittaa ja Huhtikuussa-biisin ekat soinnut saivat yleisön ihan villiksi, viereeni oli jostain ilmestynyt iloisen pirteä blondi kavereineen. Hänen nimensä paljastui myöhemmin illalla Sariksi.

Pari ekaa biisiä meni hoilatessa mukana ja kolmas oli uusi tuttavuus nimeltään Aamuisin. Kätemme koskettivat kuumassa ja sopivan ahtaassa rokkitunnelmassa ja ennenkuin huomasinkaan hän oli vetänyt kummatkin käteni ympärilleen. Tanssimme yhdessä yhtä raivokkaasti kuin kaikki muutkin yleisön jäsenet eikä bändin pojilta juuri armoa herunut. Biisivalinnat olivat erittäin oivallisia ja ylimääräisen kitaristin mukanaolo toi selvästi lisää munaa äänimaisemaan.

Biisejä oli mennyt vasta muutama kun jo pidin hänestä kiinni kuin olisimme aina olleet niin. En usko että tuosta tilanteesta olisi juuri enempää voinut nauttia. ”Kai sä sentään olet varattu tai naimisissa?”, kysyin kuin nipistääkseni itseäni. ”Ei, kyllä mä ihan sinkku oon”, hän vastasi. ”Ootsä sitten lesbo tai jotain muuta yhtä ikävää tälleen sinkun heteromiehen näkökulmasta?”, jatkoin tivaamista ihan kuin en olisi halunnut uskoa koko juttua. Lyhyen keskustelutuokion jälkeen en vieläkään uskonut koko hetkeä todeksi, mutta ajattelin antaa koko jutun olla ja keskittyä nauttimaan vain siitä hetkestä.

Keikka oli aivan liian nopeasti ohi, 14 biisiä ja kaksi encorea jättivät sellaisen ”nohöh. jokosejoloppus”-fiiliksen, mutta tunnelma oli kyllä melkoisen katossa. Samuli heitteli biisien väliin hauskoja letkautuksiaan ja johonkin poikkeuksellisen huonoon Sellan tai vastaavan kinumiseen hän tokaisi tylysti, että ”te turkulaiset ootte kyllä ihan saatanan kännissä ku noin huonoja biisejä pyydätte!” =)

Tokaisin Sarille nopeasti viimeisen encoren päätyttyä että ”odota tässä hetki, haen biisilistan, älä häviä mihinkään”. Kun tulin takaisin he olivat hävinneet. Tietenkin. Parin minuutin jälkeen löysimme toisemme samasta paikasta jälleen ja lähdimme pian jatkoille. Hänen kaverilleen tuli tällainen perinteinen vittuuntunut tyttökaveritauti ja loppuilta Dynamossa jäikin sit aika lyhyeksi. Tytöt lähtivät kotiinsa Kaarinaan ja Paraisille, mä menin Ollin luo Puuteriin.

Törmäsin ensin oven ulkopuolella jälleen kerran siihen Naantalilaiseen tyttöön ja myöhemmin sisällä lukiotuttuun, Pirittaan. Se on nykyään jossain hornassa opiskelemassa kampaajaksi. Jee.

Aamu valkeni tosi vittumaisesti kun pöhli oli muutaman vastaamattoman puhelun ohella imenyt itseensä tekstiviestin joltain Antilta, joka ystävällisesti kertoi Sarityttösen olevan varattu. No niinpä tietenkin. Varattu tai ei, aika ilmeistä et humalan haihduttua seurani ei enä ollut toivottua.

No. Hilasin kuin kaikkialta puukotetun ruhoni ylös sängystä aamusella ja päätin tästä illasta tulevan vielä paremman. Nuppi tulee tänään mukaan tuonne toiselle keikalle ja Feenixissä on samaan aikaan pornomessut. Toivotaan, että bileet vain paranee tänään =)

Sunnuntai, 21.4.2002

Sunday, sunny sunday =)

Okei. Eilen lähdin kaupungille siinä fiiliksissä, että perjantaisesta täytyy olla vain parannettavaa. Olin kymmenen jälkeen Cosmicin savuttomalla puolella Sue-lehden levyarvostelujen kimpussa ja kerrankin sellainen rennon letkeä olo. Suunnilleen kaikki kropan lihakset ihan kipeänä eilisestä höykytyksestä, olo oli kerrassaan kummallinen.

Nuppi nappasi mut mukaansa autokyydillä lähemmäs pelipaikkaa ja vähän yhdentoista jälkeen oltiin mestoilla. Suoraa reittiä sinne missä eilenkin oltiin ja jälleen lavan vasemmasta kulmasta avautui tuo jo tutuksi tullut näkymä. Loistavaa.

Ennen kuin ehdin mainita Nupille kauniista vaaleaveriköstä vasemmalla puolellamme, olimme jo juttelemassa niitä näitä. Lievä dejavú-fiilis iski päälle, mutten antanut sen haitata tunnelmaa - päinvastoin. ”Tästä illasta tulee parempi kuin eilisestä”, mietein.

Arvasin parin ekan biisin jälkeen päivän biisilistan olevan kopio eilisestä, joten fiilis latistui hieman. Yleisö ei myöskään ollut läheskään yhtä innokkaasti mukana aluksi, mutta fiilis parani tasaisesti loppua kohden. Keikka oli melkein toisinto eilisestä, paitsi että me joratiin Nupin ja vielä kovin tuntemattoman oloisen rokkiblondin kanssa kuin hullut. Jossain vaiheessa puolivälin jälkeen olin seota ihan kokonaan ja muutamista seuraavista biiseistä ei olekaan enää muuta muistikuvaa kuin mieletön hyppiminen ja huutaminen.

Parin viimeisen biisin ajan juteltiin Johannaksi paljastuneen rokkiblondin kanssa jatkoista ja harmittelin kun Nupin piti taas lähteä suoriksi kotiin. Lähdimme samantien toisen encoren jälkeen, toivottelimme Nupille hyvät yöt ja jatkoimme muutaman mutkan kautta Apteekkiin maistelemaan kirsikkaolutta. Hassua sinänsä, että piti sitten siideriäkin maistaa vaikka koko eilisen ja senkin illan olin toiminut pelkällä Batteryllä...

Juttelimme pilkkuun asti, jatkoimme Dynamoon ja juteltiin sielläkin pilkkuun asti. Kello oli vähän vaille neljä kun päätimme sitten tulla tänne kämpille nukkumaan. Well... yritys hyvä kymmenen, mutta nukkumisesta ei juurikaan tullut useista yrityksistä huolimatta mitään ja koko yö kului sängyllä välillä vierekkäin ja välillä sylikkäin jutellen.

Ennen kuin huomasimmekaan oli jo aamu. Joskus puoliltapäivin suuntasimme nälissämme kaupungille syömään ja kiersimme kauniissa auringonpaisteessa käsikkäin ympäri kaupunkia. Muutama tunti vierähti kuin varkain Cosmicissa ja taas jatkettiin kävelyä. Mikä päivä. Ja mikä ilta!

Lähdin lopulta isän kyydillä Piikkiöön saunomaan joskus viiden maissa ja tulin iltakymmeneksi kotiin. Päivän kurjuudenmaksimointiannoksesta (huh!) vastasi auton (?) renkaidenvaihto, mutta mahtavat löylyt saivat moisen piinan unohtumaan hetkessä. Nyt yliväsyneenä sekaisin mielin kohti huomista, aamulla on aikainen herätys ja päivästä tulee toivottavasti yhtä iloinen kuin tästä :)

>> Arki : Menneet : Huhtikuu 2002