Ihmislapsen kumma tarve tayttaa paansa alkomahoolilla
hammastyttaa. Nytkin ne vahaiset aivosoluni ovat humalasta kakeina ja joudun
turvautumaan tahan epakaytannolliseen softanappikseen. Kokeillaan nyt kuitenkin...
Paiva on mennyt tosi kumallisissa merkeissa. Lahdin
luennoille poikeukselisesti jo kymenelta aamulla, Salla jai nukkumaan niin
onnellisen nakoisena. En millaan olisi halunnut lahtea pois. En nyt.
Luennot meni hienosti, mutta valikoe ihan pain helvettia,
hyva kun pysyin sentaan plussalla. Lahdin puoli kahden maissa tallustelemaan
puolisateisessa kelissa kohti rautatieasemaa.
Olen varmasti joskus matkustanut junassa, mutta en
todellakaan muista tallaisesta mitaan. Suuri on kuulemma kaunista. Tuo naytti
mielestani lahinna aneemiselta (tarkoitin Turun rautatieasemaa -toim. tuom.).
230FIM junamatkasta hesaan ja takaisin on riistoa perkele. No.. matka sujui
kuitenkin hienosti.
Reissulle oli alunperin lahdossa mukaan ihan kauhea
lossi porukkaa, mutta ainoat oikeasti kiinnostuneet olivat sitten loppujen
lopuksi mina, Veera ja Lapa.
Itse messut. Niin. Oli tarkoitus kirjoittaa jonkinlainen
matkapaivakirja aiheesta Sexhibition 2001, mutta ne paskiaiset ei antaneet
vieda kameraa sinne alueelle. Hmph. Millas dokumentoit jos ei ole kuvia..
tylsaa. No olihan siella kuitenkin ihan siistia. Vuoden paasta uudestaan jos
vaan on mahiksia.
Meilla oli pienta seikkailua taa koko reissu. Ensin
ei ollut hajuakaan minne ollaan menossa ja takaisin tullessa ei taas ollut
pienintakaan aavistusta siita koska junia menisi takaisin turkusseen.
Lyhyen tiedustelureissun ja automaattikiepautuksen
jalkeen loysimme tiemme tutunoloiseen Memppariin, jossa aika kului kohtis
mukavasti junan lahtoon asti.
Melkoisen hieno paiva takana, kiitos Helsinki, kiitos
messujen estottomat esiintyjat ja hyvannakoiset vierailijat.