Unessa.net : Arki : Menneet :

Sunnuntai, 25.11.2001

Sillä ei tosiaankaan ollut...

Lauantai alkoi mukavasti. Heräilin jossain vaiheessa aamupäivää ja kaikki sujui lähes täysin suunnitelmien mukaan. Keräsin kamppeet kokoon ja kiiruhdin kaupungille tapaamaan Veeraa. Vaelleltiin pitkin kaupunkia, juteltiin niitä näitä ja kaikki tutui olevan ihan hyvin. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja todeta, että jotkut asiat eivät onneksi koskaan muutu. Veera on nyt mun kave :)

Sitten oli vuorossa Nupin tuparit. Lyhyehkö kävelymatka Amarillosta uudenmaankadulle Lolan eteen tuntui aivan liian pitkältä pikkuakkasessa. Olin vähän varautunut mahdollisista paikallaolijoista, mutta loppujen lopuksi meillä oli tosi hauskaa ja ilta kului hirmuisen nopeasti.

Kello lähetessä yhtätoista ja oli aika siirtyä muille metsästysmaille. Lähdimme Jounin ja Nupin kanssa kohti Club Feenixiä ja Jonna Tervomaata, toiset bilehileet menivät.. jonnekin muualle.

Feenixissä oli heti alkuunsa hirveä meininki. Tai minulla ainakin oli :) Illan mittaan nautitut Batterit ja niiden lisäaineeksi höystetty Jäger tekivät tehtävänsä ja Uninen oli kerrankin kaikkea muuta kuin uninen.

Törmäsin ennen keikan alkua vielä jokin aikaa sitten sokkotreffaamaani Piiahenkilöön. Minut oli kuulemma esitelty kaverille sanoilla ”se on tuo joka pomppii” :) Olin lievästi hämilläni koko tilanteesta, mutta kuitenkin kovin iloinen jälleennäkemisestä. Kaiken hälinän keskellä juteltiin tämän kaverin kanssa ihmistyypeistä jotka keräävät ympärilleen liikaa ihmisiä joista kohta eivät oikeasti tunne enää ketään. Minä kuulun toisinaan juuri tähän kategoriaan :(

Lavan edessä oli neljä kaukana Oulussa opiskelevaa tyttöä, joiden kanssa tultiin hyvin juttuun. Keikkafiiliksen kruunasi ehdottomasti se, että sai riehua ja tanssia sekä tyttöjen että poikien kanssa ja juuri sopivasti. Ei liikaa, ei liian vähän, ei liian kovaa eikä liian hiljaa. Club Feenix teki sen taas. Kiitos Jonna ja kiitos kaikki! :)

Keikan jälkeen revin tietysti mukaan biisilistan ja sain samassa rytäkässä pienen vesi (kalja/siideri?) vahingon toiseen hihaani, mutta se oli pientä se. Kosiskelin näitä neljää tyttöä lähtemään jatkoille, mutta ei ne oikein lämmenneet ajatukselle joten läksittiin kolmestaan Nupin ja Jounin kanssa.

Nuppi ei ollut innostunut jatkoilusta ja todella ikävän perhetragediauutisen johdosta ei sitten tosiaan edes harkinnut moista. Me yritettiin Jounin kanssa saada vielä fiilistä kokoon ja mentiin mihinkäs muualle kuin Dynamoon. Dynskussa ei yhtä todella hämärää naista lukuunottamatta tapahtunut yhtään mitään.

Eikun Adan kautta taksilla kotiin ja kotiovella huomasin, että avaimet oli jäänyt Nupin luo. Maksoin noin puolen tunnin odottelusta parin asteen pakkasessa 120FIM, joka ei enää lämpimään huoneeseen päästessä tuntunut ollenkaan pahalta. Laimeni vähän liikaa loppua kohti, mutta aika rikas ilta kaikenkaikkiaan.

>> ks. jälkikäsittelemättömiä aihetodisteita illan kulusta

Tänään ei sitten olekaan taas vaihteeksi tapahtunut juuri mitään. Paitsi, että Nummelinin perhe pelasti päiväni kun Hesu lähti Piikkiöstä saakka hakemaan avaimeni Nupin kämpiltä. (Jussi oli jo ehtinyt meneen Piikkikseen niin oli aika vaikea ajatella mitään muutakaan tapaa saada niitä...)

Olin jo eilen ihan väsynyt siihen, että biletyskin alkaa jo tuntua tylsältä. En tajua miten sinkkuihmiset jaksavat bilettää viikonloppu toisensa perään ja vielä mukamas nauttia siitä. Kyllähän siitä hetken nautti, mutta vain hetken. Tosi lyhyen hetken vieläpä. Pitäisi keksiä joku täydellinen nollauskeino kaikkeen, kohta kyllästyn valittamiseenkin...

<< mennyttä elämää