Unessa.net : Arki : Menneet :

Maanantai, 30.4.2001

Wappu. Jiihaa.

Heräsin taas kauheessa horroksessa joskus vähän ennen kymmentä ja kun yritin päästä sängystä ylös, selkä naksahti. Loistavaa. (Sain tosin myöhemmin kuulla Paavolta, eräältä kurssikaverilta, että se oli vaan mun henkinen selkäranka ei siis syytä huoleen).

Lähdin tarkoituksella parikymmentä minuuttia aikaisemmin kuin normaalisti, arvelin että pieni varoaika voi olla tarpeen. Bussiin tuli matkan varrella kolme puputyttyä, n kappaletta erivärisillä hiusmaaleilla maalattua tyttöä, vain nejljä teekkarijätkää kaljapusseineen, kaksi pultsaria ja muutama hyvin pelokaan näköinen mummo. Hyvin alkoi tämäkin päivä...

Kaupunki oli jo kolmen aikaan ihan levoton, siellä oli jo puolet koko väestöstä, luulisin. Tässä vaiheessa tuli mieleen että mahtaakohan Adassa olla hirveä ryysis. Mahtoi. No.. sain vartissa syötyä ja pakenin koululle, siellä ei enää ollut oikein tietoakaan vapusta, mitä nyt muutaman kurssilaisen vapputamineet ja yhden onnellisen terästetty kokis.

Päivän pelasti ehdottomasti se samainen opettaja joka viime vuonna vannoi sitä ettei koskaan enää opeta Takuuvalmennuksen kursseilla. Ilmeisesti oli saanut tarpeeksi hyvän palkankorotuksen. Hyvä niin, sillä tämä ”mainioksi orjapiiskuriksikin” haukuttu luennoitsija oli viimevuotisista tyypeistä ainakin ainoa joka oikeasti keskittyi siihen opettamiseen eikä vitsailemiseen tai kalvosulkeisiin.

Näin Muusan pitkästä aikaa. Hänelläkään ei tainnut olla oikein vappufiilis kun ei yksinään oikein huvita vaputella. Niinhän se on että yksinään kaikki tällainen on vähän ankeeta. Kurssilaisissa on kova Tiinaprosentti kun siellä on 3 tiinaa. Haukssa kun opettaja kysyy jotain Tiinalta niin kolme ihmistä sanoo että ”kysy joltain muulta” :)

Sovimme lopettavamme normaalia pari tuntia aikaisemmin kello kuudelta. Kun pääsin koulun korttelin kulman ympäri, tajusin että siinä museon mäellä on joku lakitustilaisuus vai mikä lieneekään ja KAIKKI oli tietysti menossa juuri siihen suuntaan. Pääsin kuin pääsinkin lopulta torille, jonka toisella kulmalla vasta tajusin ensinnäkin että a) bussi ei todellakana ole menossa ainakaan siitä kohtaa yhtään mihinkään ja b) sinne mäelle oli ahtautunut alle viidessä minuutissa monta tuhatta ihmistä. Huijui.

Ei muuta kuin etsimään jostain vähän kaukaisempaa pysäkkiä josta pääsisin himaan. Jos pääsisin. Nojoo.. ei tarvinnut varttia kauemmin odotella kun se auto jo saapui. Selkä ei meinannut millään kestää bussissa istumista, käveleminen onnistui aika hyvin mutta bussissa istuminen ei.

Kotona laitoin karusellin täyteen soulia ja bluesia, otin läppärin syliin ja menin sänkyyn köllimään. Ei siinä kauaa voinut rötvätä kun sattui ihan liikaa. Tajusin ettei mulla ole edes mitään särkylääkkeitä täällä joten saisin maksimoida kurjuuttani ihan kaikessa rauhassa. Damn.

Kello ei varmaan ollut edes yhdeksää vielä kun kävin sammuttamassa cd-soittimen ja vahvistimen ja menin nokosille. Nukahdin samantien.

<< mennyttä elämää