Unessa.net : Arki : Menneet :

Torstai, 1.11.2001

Ei sitä kannata enää edes ihmetellä. Marraskuu se vaan nyt on.

Absoluuttinen nollapiste rokkasi. Tai en minä tiedä mitä se teki, mutta soitti ainakin pirun hienon keikan Säätämöllä. Pitkästä aikaa olin siellä taas, tuntui aika kodikkaalta koko touhu. Musiikillisesti keikka oli uskomattoman hyvä, miksauskin oli erittäin onnistunut, mutta valomies oli kyllä aika perseestä tai sitten sellainen ankeahko meininki oli sovittu juttu. Oli miten oli, melkein kaikki kuvat olivat poikkeuksetta luvattoman tylsän näköisiä.

Ei ollut maailman viksuin veto lähteä nollapisteen yqkeikalle keskiviikko-iltana, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna homma meni ihan putkeen. Nukuin päivällä vajaat neljä tuntia varmuuden välttämiseksi ja joskus yhden jälkeen olin jo kotona. Yö meni aika levottomasti samoin kuin työpäiväkin, mutta ei se mitään.

Ensi torstaina kattoon Semmareita feenixiin, perjantaina laivalle ja lauantaina katsomaan Sub-urban tribe:ä Säätämölle... =)

Edes nämä taukoamattomasti toistuvat keikkaryminät tai muut viikonlopputsembaloinnit eivät saa mielestä sitä tosiasiaa että olen loputtoman kyllästynyt vähän kaikkeen. On niin luvattoman tylsää hengata keikoilla tai kaupungilla yksin ja vielä tylsempää nuokkua yksin kotona kaiket illat ja yöt.

Laskeskelin vähän aikaa sitten kuinka paljon kulutan aikaa mihinkin harrastukseen. Unessa.net vie ajastani töiden jälkeen suurimman osan, tähän vaihtoehtoiseen elämään kuluu viikossa vähintään 20h, useimmiten lähemmäs 30h. Aika kuluu suurimmaksi osaksi suunnitteluun ja erilaisiin teknisiin toteutuksiin, sisällön luominen ja kehittäminen vie vain murto-osan ajasta.

Kuinka paljon antaisinkaan siitä, että saisin tehdä ajallani jotain muuta. Jotain josta olen haaveillut jo liian kauan. Se ihminen odottaa minua tuolla jossain, mutta millä ihmeellä sen mahtaa löytää? Entä jos siihen ei koskaan törmää, tai voiko sen missata kokonaan? Huijui.

Pelkään, että tulen tämän pakkomielteeni kanssa liian sulkeutuneeksi. Muutun sellaiseksi etten välitä enää mistään enkä kenestäkään. Ei mua ole suunniteltu tällaiseen ilmastoon, koneetkin ruostuu rikki jos niitä ei käytetä. Toisaalta tällaisessa yliherkässä tilassa pienetkin asiat tuntuvat suurilta. En ole koskaan pitänyt vääristyneistä kuvista ja nyt tuntuu siltä että näen koko maailman ihan vääränlaisen linssistön läpi.

Pitäis käydä pesulla.

<< mennyttä elämää