|
Unessa.net : Arki : Menneet :
Tiistai, 3.7.2001 Onko tavallista elämää olemassa? Eikö meidän kaikkien elämä ole yhtä tavallista kuin kenen tahansa? Jotkut sanoo että elän epätavallista elämää ja välillä olen itsekin uskoa heidän puheitaan. ..Vitut elä! Miia ei ilmeisestikään joko tunne minua tarpeeksi hyvin tai sitten se on jo tullut liian vanhaksi sulattaakseen mitään keskivertotavallisesta poikkeavaa. *grin* ”Tää tulee nyt vitun terapauttisella äänellä, mutta ootko sä aivan kunnossa?”. Vähemmän terapauttisesti voisin melkein vannoa, että olen ihan kunnossa. Tai no.. se on tietenkin suhteellista sekin =) Mulla on nyt sellainen perinteikäs masennustila menossa. Tai toivoakseni se meni jo. Aurinko ja lämmin ilma tuo entistä useammin hymyn huulille ja tänäänkin kävin taas pyörällä kaupassa ja studiolla. En tiedä oliko se sattumaa, vai tuntuuko nyt vaan siltä, että viimesyksyinen katkaisuhoito tuli kuin tilauksesta? Tuntuu siltä, että koko kesä menee naisenmetsästykseen tai paremminkin elämän metsästykseen enkä ehdi nauttia siitä laisinkaan. Siksipä päätinkin vähän aikaa sitten, etten enää jaksa murehtia mistään tuollaisesta. Elämä on vahinko. Ei vahinkokaan tule kello kaulassa, joten mitäs sitä suotta odottelemaan. Tulee sitten kun tulee. Veera kirjoitti seuraavaa: ”Sain äsken mielenkiintoisen viestin. Uusimmassa Reginassa on kuulemma maininta unessa.netistä... (ja mäkin kuulemma vilahdan siinä) Hyvään aikaan näyin lopettavan tuon tilauksen, kun se täytyy huomenna käydä ostamassa...” Hämärää. Kaikkea ne kanssa keksii, eivätkä edes minulle kertoneet. Harmittaa enemmän kun paljon, että mulla on vanhoja päiväkirjamerkintöjä word-dokkareina kymmenkunta tällä koneella, mutta en saa niitä auki kun olen unohtanut salasanan... legendaarista. Niistä on tosin paperiversiot, mutta ei silti ole kivaa joutua kirjoittelemaan uusiksi. Luin muutamia niistä tänään läpi ja päätin että laitan niistä vielä jotain verkkoon. Ne on niin sairaan aitoja että ne on pakko saada tänne.
Aika kultaa muistot. Muistan nuo hetket kuin eilisen ja voin melkein haistaa sen tunnelman. Viimeksi kun luin noita joskus kauan sitten en voinut kuin itkeä. Nyt ei tuntunut yhtään siltä, tuntui jotenkin hienolta että on saanut jo tuollaistakin kokea. Uskon että jokaiselle ihmiselle se ensimmäinen Rakkaus on jollain tavalla erikoisen poikkeuksellinen. Ainakin kaksi ihmistä tässä maailmassa tietää suurinpiirtein tasan tarkkaan, mitä tälle elämälleni olen nyt uudestaan etsimässä. Itseasiassa voisin melkein vannoa, että suuri osa meistä kaikista tietää sen aivan kuten minäkin. |
