Unessa.net : Arki : Menneet :

Lauantai, 2.6.2001

Going to Helsinki City!

Kuinka paljon asioita voi ihmiselle tapahtua kahdessa päivässä? Suurinpiirtein sen verran on tapahtunut parin viimeisen päivän aikana.

Lohduttelin edellisyönä Sallaa. Koulun päättäjäisillan bileet päättyivät hänen osaltaan kyyneliin, enkä yhtään ihmettele. Toiset saavat kokea melkoisia juttuja jo noinkin nuorena, useimmiten se tuntuu epäreilulta. Tai itseasiassa aina. Sain häneltä eilisyönä e-kortin, jossa luki:

”Iltaa... Kiitos vielä kerran viime yöstä, ja siitä että pidit mua lähelläsi. Me olemme kokeneet ja sanoneet paljon, joskus tuntuu että liikaakin. Välillä vihaan sua niin paljon, välillä taas ajattelen suurella hellyydellä. Me emme kuulu yhteen, ainakin ajattelen niin 90%, mutta oli meillä joskus hienojakin aikoja. Kiitos läheisyydestäsi, tarvitsin juuri sitä eilen. Hyvää yötä...”

Ensimmäistä kertaa nyt jo yli puolen vuoden jälkeen tuntuu siltä, että hän on pikkuhiljaa päästämässä irti. Tuntuu hyvälle. Ehkä tästä sittenkin tulee jotain. Ystävyydestä siis.

Veerankin kanssa olin eilen muutamaan otteeseen tekemisissä puhelimen välityksellä. Töitä kuulemma piisaa, sehän on pelkästään positiivista. Illalla olin otettu kun sain toimia taas tietotaitoni äärirajoilla konsultin asemassa: ”Jos henkilö X:llä on vihreävalkoraidallinen lakana, jossa toisella puolella on leveitä, ja toisella puolella kapeita raitoja, miten päin peittoa kuuluu pitää..?”. Tämähän on aika itsestään selvää, että ne kapeat raidat kuuluu ylös. Tekstiviesti on ehkä yksi maailman hyödyllisimmistä asioista!

Alkuillasta kun olin käynyt kaupassa, sain Miialta kortin. Kortin!!! Se oli hiano =)

Se oli itseasiassa niin hieno yllätys, että päätin soittaa ja kiittää kauniisti. Kiitin aika pitkään, joskus neljän tunnin puhelemisen jälkeen oli sitten lopulta pakko lopettaa äkillisesti. Siinä ehdittiin jutella vähän kaikesta. Pitkästä aikaa en muista kokeneeni tällaista. Ihastuminen on sitten mukavaa.

Tosiaan. Pikapuhelumme keskeytyi silleen melko hektisesti kun ovikello tuli hulluksi ja huomasin Lapan ja Hannan(!?) seisomassa oven takana. Wau! Vieraita... mulla ei oo koskaan ollu vieraita! Siis silleen ilman että olis tarvinnut anella ketään käymään... Tarkoituksena oli ilmeisesti lähteä baariin tai jotain, mutta loppujen lopuksi ilta tuli vietettyä ihan kokonaan kotosalla jutellen kaikkea mahdollista.

Tänään on sitten taas ihmeellinen päivä muuten. Olisi illalla Eaglesin keikka, Justin on suomessa ja sen lisäksi pitäisi ehtiä kaksiin ylppärijuhliin. Kiirettä pitää. toivon ainakin pääseväni sinne hesaan ajoissa ja näkeväni myös Justinin ja Tiinan. en tiedä kumman näkeminen jännittää enemmän, mutta olisi tosiaankin hauska tavata kummatkin. Sääli että täytyy mennä yksin. Se ei koskaan ole hauskaa. Tai ei ainakaan nyt...

<< mennyttä elämää