|
Unessa.net : Arki : Menneet :
Tiistai, 17.4.2001 En voi kaiken tämän keskellä olla ajattelematta niitä lukuisia keskusteluja, joita olen monien henkilöiden kanssa käynyt aiheesta omituiset ihmissuhteet. Meillä kummallakin taitaa nyt olla sellainen epätodellinen olo, että ei se nyt vielä voinut loppua. Haluaisin kuitenkin tietää, että se loppui - olisi paljon helpompaa niin. Siis ajatusten kannalta. Ei ehkä muuten. Toisaalta toinen osa nyt jo niin säälittäväksi käyneestä itsestäni on edelleen sitä mieltä, että mun pitäisi nyt vaan koittaa uudelleen ja yrittää jaksaa paremmin. Onhan se kaikilla tavoin kuitenkin hienoa, että on joku jota voi ainakin periaatteessa sanoa tyttöystäväksi. Karu tosiasia vaan on se, että mulla ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta (eikä energiaa) ylläpitää saatika kehittää mitään enää uudelleen. Tämä on raskasta.
En jaksanut kaivella mitään vanhoja juttuja nyt esiin, mutta olen kyllä avautunut tästä aiheesta ennenkin. Nimittäin mieshormoneista ja miesten naurettavasta käytäytymisestä. Mun on hyvä yleistää koska tiedän, että kaikki muutkin miehet kärsivät samoista hormoneista, toiset saavat niitä vaan enemmän, toiset vähemmän. Olin tänään siis ekaa kertaa siellä matikan preppauskurssilla. Hitto sentään. Ei riittänyt että siellä koululuokan alakerrassa oli joku perkeleen punkbändi harjoittelemassa kevätjuhlaesitystään tai että opettaja sekoili työssään alituisesti niin että kokoajan oli naurussa pidättelemistä (vaikkakin taisin olla ainoa), vaan alituisesti piti vilkuilla ja tuijottaa niitä (kieltämättä oikein hyvännäköisiä) tyttöjä siinä ympärillä. Jumalauta. Se on ihan sairasta kun ajatuksia ei saa pidettyä kurissa. Yritä siinä sitten johta ajotain logaritmilaskun kaavaa kun ajatukset pomppii sekunnin välein vieressä istuvan naikkosen liivien sisällä. Olen törmännyt samaan ilmiöön lukuisia kertoja aiemminkin ja mitä erilaisemmissa tilanteissa, mutta tällä kertaa taas se rupesi oikein ärsyttämään. Ehkä vaan olen niin puutteessa taas, että moiset seikat korostuu. Matkustin muuten tänään ekaa kertaa bussin kyydissä about kolmeen vuoteen tai jotain. Aika hassua oli. Huomenna täytynee ottaa uusiksi. Ja ylihuomenna. Mutta ei se mitään. Vastapainoksi tylsälle opiskelulle ostin lipun Ultra Bran keikalle perjantaiksi. Let's Rock'n Roll !!!
|
Yksin
elämisessä on se hyvä puoli, että silloin tuntee
itsensä paljon vapaammaksi. On helpompi tehdä asioita
ja nauttia olemisesta kun ei ole ketään muuta ajateltavana.
Kolikon kääntöpuoli paljastuu tietysti vasta yöllä
kun täytyy kliseemäisesti itkeä itsensä uneen.
Niin se vaan taitaa kuitenkin olla usean ihmisen kohdalla. Yksinäisyys
voi olla tosi pelottavakin asia, mutta 
