Unessa.net : Arki : Menneet :

Tiistai, 13.3.2001

Kohtalo on ihmeellinen asia. Toisille ihmisille siunaantuu tässä elämässä paljon enemmän kuin toisille. Toiset kokevat elämässään raakuuksia ja kauhua, toisilla taas on niin suunnattomat määrät rahaa ja valtaa, etteivät tiedä miten sitä käyttäisi. Uskon tavallisen Matti Meikäläisen kohtalon olevan melko pitkälti omasta tahdosta ja uskalluksesta kiinni; jos uskaltaa tavoitella sitä mitä haluaa, sen voi saada.

Melkein kaipaan niitä syksyisiä seikkailuja, joihin heittäydyin suurimmaksi osaksi hetken mielijohteesta. Törmäsin tänään yhteen kuvaan, jonka olin saanut joltain Deitti.netin uhrilta. Tuli mieleen taas kuinka sattumanvaraista tämä elämä oikestaan onkaan. Kaikki meni loppujen lopuksi niin älyttömän nopeasti. Ennen Veeraa olin kuin pyörteessä joka syntyy lavuaariin kun tulpan ottaa pois.. pyörin ympäriinsä vailla mitään päämäärää, yhä kiihtyvällä tahdilla.

Loppuvuoden aikana puin ajatuksiani ehkä eniten Sepon kanssa. Siinä tuli yksi jos toinenkin yö vietettyä kaikenlaisissa paikoissa ja seurassa. Cosmicin ja Okkolan välille syntyi tuossa verrattain lyhyessa ajassa todella monia kokemuksia ja tarinoita. Irkkaajat olivat myös aktiivisesti mukana mitä erilaisemmilla tavoilla. Itseasiassa IRC on verrattain mukava foorumi purkaa masennuksia ja sähköisiä ajatuksia kun siellä koko maailma on niin hektinen ja pieni.

Puin näitä syksyn kokoemuksia jo varmaan sadatta kertaa. Jostain syytä se vaan täytyy tehdä uudelleen ja uudelleen. Tai sitten se johtuu siitä, että Veera liittyy oleellisesti tuon aikakauden loppuun ja tämän uuden alkuun. Vuosi sitten kun pääsin armeijasta, olin tehnyt itselleni muutamia tavoitteita. En muista kaikkia (koska osa oli jotain ihan tyhmiä ja älyttömiä), mutta niihin kuului ainakin omavaraisuus, uusi kännykkä ja läppäri. (Kaksi jälkimmäistä saattaa tuntua hieman materialistiselta, mutta tosiasia on että ilman kunnollista puhelinta ja siihen aikaan ilman kannettavaa työasemaa tästä työnteosta ei tule yhtään mitään).

Tavoitteet täyttyivät ainakin osittain. Ero Sallasta oli jotain sellaista, mitä ei olisi halunnut tapahtuvan, siinä samalla meni vituiksi kauppakorkean pääsykokeet. Työjutut alkoivat sujua hyvin loppukesästä lähtien ja lukuunottamatta henkistä epätasapainoa kaikki meni muutenkin ihan hyvin.

Tänä vuonna on asetettava taas uusia tavoitteita. Koulun penkille pääseminen ei ole enää itsestäänselvyys, se on päämäärä jonka eteen olen valmis tekemään paljon töitä. Ihmissuhteiden ylläpito on myös asia, jota ei kannata pitää itsestään selvänä. Kaikki muutos vaatii energiaa - sitä aion tältä keväältä odottaa. Paljon uutta energiaa.

<< mennyttä elämää