Unessa.net : Arki : Menneet :
Tiistai, 6.3.2001
Puhelin
herättää 07.30, pitäisi herätä lukemaan. Aika hiljasta on. Pistän luurin hiljaiseksi
ja painan pään takaisin tyynyyn. Keksin nukkuessani aina vaan uusia tekosyit
siihen, miksi vielä ei tarvitse herätä. Päällimmäinen ja paras syy on tietenkin
se, että koska tunnetusti olen aamu-uninen, mun on ihan turha yrittääkään herätä
aikaisin.
Joskus puolen päivän aikaan olen hereillä kun puhelin herätti sopivasti. Turha
puhelu, mutta olenpahan nyt hereillä. Aamun rutiinit tietokoneen ja sähköpostin
ääressä venyvät taas pitkälle päivään. Nappasin noustessani pöydälle mukaan
Takuuvalmennuksen hermojaraastavan paksun kansion, josta lueskelin lukemista,
oppimistapoja ja motivaatiota kehittävän osuuden melko tarkkaan. Nyt on taas
sellainen ihan hyvä kyllä-tämä-tästä -olo.
Lähdin kaupungille, kävin SEOlla syömässä, ostin ne viimeiset kaksi kirjaa
(maksoi vittu yli 300mk kaksi perkeleen ohutta kirjaa!) ja menin toimistolle
tekemään pari laskua. Siellä kului jälleen kerran vaikka kuinka monta tuntia
ja kotiin päästyäni kello olikin jo melkein seitsemän.
Puhuin Sepon kanssa puhelimessa ja töllöttelin hämmästyksekseni kolmen
hirven touhuja läheisen metsän laidassa. Havahduin totaalisesti taas
siihen, kuinka periferialla sitä oikein asutaankaan. Jos olisin ollut vähääkään
pirteämpi, olisn jahdannut niitä
kameralla. Loppuilta menikin sitten yleisiin rähinöihin saunan ja bisnesten
merkeissä. Jälleen kerran voi todeta taas sen, kuinka hävitetään yksi kokonainen
päivä sellaisten asioiden parissa, jota ei oikeastaan edes ole.
Alan tulla epätoivoiseksi tämän typerän ISDN-linjan kanssa. Elämä ilman kiinteää
nettiliittymää on kuin eläisi merellä ilman venettä. Kaikki on niin hidasta
ja epäkätevää - ja mikä pahinta, tämä on kallista kuin mikä! Parannusta näihin
haavoihin tulee onneksi hyvin pian kun saamme kauan odotetun linjan tuonne toimistolle
ja jos onni suo, myös uuteen kämppään. Sitä odotellessa ei voi muuta kuin itkeä
ja valittaa. Ja vielä kerran itkeä. Ja vittuilla. Prkl.
<< mennyttä elämää
|