Unessa.net : Arki : Menneet :

 

Lauantai, 20.1.2001

Juontajana oli Piikkiön periferiatyttö Jenni Dahlman[9:01] Krapulainen olo, ei nukuta enää.
Oltiin sitten eilen juhlimassa, kun meidät oli oikein kutsuttu Club Feenixin avajaisiin. Alkuillasta avajaisvieraille oli järjestetty musiikkiohjelman lisäksi valtaisat määrät (ilmaista) ruokaa ja juomaa. Hienoin yllätys koko jutussa oli pienet juomatarrat, joita kukin sai kolme - eli me saatiin niitä Veeran kanssa yhteensä 6kpl. Yhtä tällaista tarraa vastaan sai miltä tahansa tiskiltä ilmaisen drinkin.

Elvis elää!Kyseiset tarrat koituivat mun kohtaloksi. Yli puolivuotta kestänyt juomalakko loppui siihen ainakin tuon illan osalta. (Niin, olihan se uusivuosikin tuossa, mutta se nyt oli vaan poikkeus joka vahvistaa säännön... :). Kumma kyllä, tämä alkoholipolitiikkani on jo alkanut muodostua pieneksi itsestäänselvyydeksi. Kaikki kaveritkin jo tietää jutun ja useimmat osavat ottaakkin sen tosi asiallisesti. No.. ilta meni ihan rattoisasti hyvää musaa kuunnellen ja juotavia nauttien, vaikkakin saatoin hieman ärsyttää Veeraa ja Matkalaa ylivilkkaalla olemuksellani. Nyt vaan sattuu tuntumaan siltä, että on siinä kuskinakin olemisessa omatkin puolensa.

Alkoholin positiivisia vaikutuksia (muhun enivei) on jokatapauksessa melko vähän. Se saa mut ainakin puheliaaksi (joka on ajasta ja paikasta vähän riippuen kuitenkin useimmiten vaan huono asia) ja se myös poistaa sen verran ylimääräistä jännitystä että tulee muutenkin enemmän seuralliseksi. Kaikki loppu onkin sitten negatiivista; se on kallista (paitsi eilen kun se oli ilmaista), se heikennyttää koordinaatiokykyä (mikä on erittäin vittumaista joskus...), lisäksi se saa mut käyttäytymään usein tavalla jota seuraavana päivänä tulen katumaan. Muut seuraavan päivän vaikutukset onkin sitten kaikille todennäköisemmin enemmän tai vähemmän yhtä tuttuja kuin nuo muut yllämainitut. Tosin allekirjoittanut on onneksi varustettu sellaisella koneistolla, että ns. krapula ei ole muutakuin sellaista vellovaa mahaaja vähän onttoa tunnetta dagen afterina. Se vaan on kuulemma niin, että toisilla oireet on vähemmän näkyviä ja tosilla vähän enemmän - mä oon onnekas ja mulla ne ovat erittäin vähäisiä.

Veera ja mä, taustalla vatkaa ElvisHarmittaa kun jäi auto kaupunkiin. Yleensä mulle ei käy näin. Itseasiassa en edes muista että mulle olisi koskaan aikaisemmin käynyt näin. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei tuollaisen täysin toisarvoisen seikan kuten alkoholin nauttimisen pudä sotkea illan suunnitelmia. No.. eilisen osalta se nyt ainakin tapahtui, onneksi sentään päästiin Matkalan kyydissä himaan. Tuli muuten otettua koko kahdeksan megan kortillinen täyteen digikuvia eilen, saas nähdä paljonko niistä täytyy karsia. Luulisin, että joukossa on muutama kohtuuhyväkin otos, saattanevat sellaiset päätyä myöhemmässä vaiheessa taustakuviksi tuonne.

 

<< mennyttä elämää


vaihtoehtoinen helvetti