|
Unessa.net : Arki : Menneet :
Maanantai, 15.1.2001 Argh. Tämä saitti kasvaa kuin pullataikina ja tuntuu siltä, että pian ei jaksa enää pysyä mukana tässä jatkuvassa päivitysrumbassa. Sivuilla on ainakin 1500 virhettä (eli syntaksin vastaista HTML kuvausta), eikä moisen fiksailuun riitä mikään aika maailmassa. Noh... täytynee yrittää alkaa jostain ja silleen... hitaasti mutta epävarmasti. Nörtin juhlaa on istua hyvässä nojatuolissa, hiplata läppäriä ja kuunnella musaa. Tai niin ainakin luulisi. Hain päivällä töiden jälkeen kaupasta litran jäätelöä ja kinuskikastiketta ja niitä olen sitten mutustellut pitkin iltaa. Mulla on ollut jotenkin tyhjä olo koko päivän ja toi vanhan reseptin mukainen mässäily toi sitten viimein mieleen sen mitä olen koko päivän ajatellut; Sallan kanssa tuli vaikka kuinka monta kertaa syötyä tällaisia valtaisan suuria jätskiannoksia. Tiina lähetti päivällä tekstiviestin, että väsyttää lukeminen ja matikka ei vois vähempää kiinnostaa. Hän kysyi myös että miksi kaverit kaikkoaa, meneekö mullakin liian lujaa? Vastasin, että todennäköisesti menee liian lujaa kun kaikki on taas yhtäkkiä vallan mainiosti, vaikka vasta vähän aikaa sitten olin masentunut kuin Marvin. Emmätiedä. Musta vaan on nyt Veeran kanssa ollessani tuntunut siltä, että kaikki on taas hyvin. Me ollaan oltu nyt yhdessä kuitenkin vasta reilu kuukausi... En ymmärrä tätä ikävää. Mulla on ihan älytön ikävä Sallaa. En oo kuullu siitä mitään vaikka kuinka moneen päivään ja kohta on sen synttärit ja kaikkee. Mä en enää usko kavereina eroamiseen. Miten se edes periaatteessa voisi olla mahdollista? Se on niin, että ensin ollaan kavereita ja sitten se unohtuu. Tai sitten käy niin että kun taas vähän ajan päästä soittaa niin sitten vaan vittuillaan päin naamaa puolin sun toisin, ei siinä ole mitään järkeä. Kysyin viimeksi, että voisinko tulla hakemaan sen yhden kirjan ja tuoda samalla nää tuliaiset, niin hänen mielestään postittaminen olisi parempi tapa... Oli miten oli niin tässä hajoo pää. Toisaalta, mä oon murehtinu ihan liikaa Sallan elämää kun olis toi omakin elettävänä. Teen kaikkeni, jotta Veeran kanssa ei koskaan joutuisi tällaisia juttuja kelaamaan.
|
